United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Korvat olivat sulaneet ja pää lääpistynyt riihenseinää vasten, jääsydän oli niinikään sulanut ja jalat muuttuneet meren vedeksi. Nauru ja päivänpaiste teki hänestä aivan lopun. Siksis soksis! kuului vaan kun koko jääköntti lupsahti läjään suureksi, korkeaksi jääsohjo-kasaksi. Semmoiset olivat jäätehisen jäähyväiset maailmalle.
Jäätehinen tuumasi että se täytyy olla Matti itse. "Eipä, se on seinänrako. Mutta arvaa nyt mikä on tämä: "Lensi lintu siivetön, Istui puuhun jalaton, Linnun korjas neitonen, Jolta puuttui suukkonen; Paistoi ilman pannutta, Söi sen ilman suolatta?" Jäätehisen korvat kävivät kuumiksi, aivan alkoivat sulamaan. "Syö hänet, syö!" kuiskasi mustapeikko.
Ja hän kirjoitti suksisauvallaan lumeen: Tässä lepää viimeinen jäätehinen. Hän oli suuri ja tyhmä, mutta hän ei tehnyt mitään pahaa maailmassa. Hyvä on olla viisas, mutta parempi on olla tyhmä ja hyväluontoinen kuin viisas ja häijy. Ja tuo pieni tyttö itki päivänpaisteessa jäätehisen haudalla. Ja hänen hautakirjoituksensa oli, kuten monen muunkin, kirjoitettu lumeen.
Tahdon nähdä, miten tyhmiksi ne taasen sadan vuoden kuluessa ovat muuttuneetkaan." Mustapeikko kiipesi jäätehisen niskaan ja istui siellä kuin kärpänen. Mustapeikko näet ei ollut suurempi kuin pieni poika, siihen aikaan kuin se saa ensimmäiset housunsa.
"Vai niin", sanoi jäätehinen; "minä olen nukkunut niin kauvan, että olen unohtanut kokonaan miltä lapset näyttävät. Minua huvittaa nähdä miten nuo itikat hölmistyvät." Samalla oikasi hän pitkät käsivartensa ja tarttuen yhden lapsen tukkaan, nosti tämän varovasti luokseen. Muut pakenivat kirkuen jäätehisen nähtyään minkä käpälistä pääsi. Uteliaana katseli jäätehinen saalistaan.