Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Juuri kun aimon Agastrofon ylt' asun välkkyvän kiskoi urhea Tydeun poika ja harteilt' otti jo kilven, koppoi valtaisen kypäränkin, niin veti joustaan väijyjä, nuolen laski ja ampunut ei sitä turhaan, vaan läpi tuimana tunkeutui jalan oikean rintaan nuoli ja tanterehen jalan alle, ja riens ilonauruin ampuja kätköstään, sanan virkkoi kerskuvin riemuin: "Nuoleni sattui eik' ohi kiitänyt.
Virkki ja tamman toi talutellen luo Menelaon aaluva Nestorin aimon, vaan sydän valtiahanpa tuosta jo riemahtui, kuin tähkiä vartevan viljan virvoittaa suvikaste, kun vainio sankkana kasvaa; 599 niin sydän riemahtui sun rinnassas, Menelaos, noin sanat siivekkäät sinä virkoit, vastasit hälle: "Niinpä nyt, Antilokhos, minä myös vihan unhotan, kosk' et ennen yltiöpää, vaill' ymmärryst' ole ollut, vaikkapa vimmasikin nyt nuoruus mielesi viisaan.
Juoman heille nyt toi Hekamede suortuvasorja, aimon Arsinoon tytär, jonk' oli kunnialahjaks suoneet neuvojamiehistään parahalle Akhaijit, sortuen kun Tenedos jäi alle Akhilleun miekan.
Vaan miten tauottaa sinä miesten taistelon mielit?" Poikapa vastasi Zeun, isovalta Apollo, ja lausui: "Meidän on kiihtäminen hevonsuistajan Hektorin into, että hän yksin käy ja akhaijin haastavi jonkun tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen. Kunnian kannustaissapa kai varusääret akhaijit laittavat miehen mittelöhön kera Hektorin aimon." Virkki, ja myöntyi myöten Athene päilyväsilmä.
Kyllikseenpä jo nauraa saa hiuskaunot akhaijit, luulivat aimon kai eelt' astuvan, muhkea kosk' on muotosi, vaan väki puuttuukin, povi pontta on vailla.
Mutta kun törmäsivät pylolaiset epeijejä vastaan, miehen ensimmäisnä ma kaasin sain hevot hältä Mulion, Augeiaan vävyn aimon, joll' Agamede vaalevahius oli puolisonaan, tytärparvea vanhin, kaikki jok' aavan maan tehoyrtit ties avuntuovat. Päin karahuttaissaan hänet vaivutin vaskisin peitsin: sortui mies somerolle, ma vaunut valtasin, riensin niill' eturinnass' ottelemaan.
Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen; valkeahampaiset monet rasvaa-tiukkuvat karjut korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hefaiston; vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa. Tuonnepa myrmidonein päämiehen, Akhilleun nopsan, vallat akhaijein muut vei luo Agamemnonin aimon, vaivoin suostuttain uron ystävätään surevaisen.
Virkki ja nyökkäsi Zeus sysimustia kulmia; silloin varrenmyötäisiks sovat muuttihe, Hektorin täytti Ares hirmuinen, jäsenistä jo urhea uhkui voima ja uskallus. Apukansain kuulujen luokse huudoin riemukkain hän riensi ja kaikkien silmiin hohteli, varrellaan asu välkkyvä aimon Akhilleun.
Ah, hirmuista! On varmaan onnetonta? ANTTI. On onnetonta eikä onnetonta: He kaataneet on kunnon kuninkaamme, Sen Gustavimme, suuren sankarimme, Ja taistelijan, jalon Taavettimme, Urhomme aimon voiton vehkehistä, Maan vieraan multaa huuhtoi hurmehensa, Vieraassa maassa mahti-henkensä Hän viimeiseen jo huokui voitollisna. ELMA. Mua pyörryttää!
Vielä Kammo kerran kirkasi: »Lempi, palaja, taikka vaivut järven pohjaan!» mutta Lempi nosti ihanaa päätänsä, huutaen suloisella äänellä: »Vapaus ja rakkaus, teidän eestä kuolla voi!» Samassa tuli suuri laine, peittäen järven syvyyteen Aimon ja Lemmen, mutta kaiku vei Lemmen sanat metsään, joka järveä ympäröitsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät