United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut jospa, nähdä Guidon kurjan sielun tai Aleksanderin tai veljen saisin, näkyä tuot' en Brandan veteen vaihtais. Yks on jo täällä, jos nää hurjat varjot mun ympärilläni vain totta haastaa: mit' auttaa se, kun kulkemaan en pääse? Jos vielä liikkua ma voisin edes sadassa vuodessa vain tuuman verran, jo matkall' oisin häntä etsimässä
Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872. Tuhannet kultakorut kai Muut joululahjaksensa sai, Minä sain yhden lahjan vaan, Mut sit' en vaihtais kultaankaan. Ja kultaa on se kuitenkin Ja kulta on sen nimikin, Mut se vaan sitä kultaa on, Mi valuu säteist' auringon. Kun väliin ilmaretkillään Koi kohtaa hämärikkiään, Se lemmest' ihastuksissaan Suo kultavihman maailmaan.
Ja myöskin toiset ystäväiset yhtä suloiset, ah, Sointu ja Tuulikki ja Manta, jotka antaa Voipullia ne antaa ja kermaa, muuta kantaa. En vaihtais siis sfeerien soitteluun ma Mantaa. Syön tuskassa, pois epäilykset alakuloiset!» »Ah, ah!» huutavat naiset. »Hyi, hyi», toruvat toiset. »Omituista», miettii joku. »Maamunat, hm hihuu», nauraa Aapeli Muttinen.
Mut näin kun itseni ma kehnoks teen, Ma sua muistelen, ja leivon lailla, Jok' ylös maasta kiitää korkeuteen, Ma riemuvirttä laulan taivaan mailla. Rikastun lempes muistoista ma niin, Sit' etten vaihtais valtain aarteisiin. Kun menneisyyden muistot alan haastaa Hiljaisten aatosteni neuvostoon, Kun näen kuink' aika kaiken multa raastaa, Niin taaskin vanhain tuskain vallass' oon.
Saapunut ois, kukaties salotölliss' istua kerran kyyrynä hänkin sais, tovereinaan sauva ja vanhuus; ei ois sieluakaan, joka vaihtais ystävä-lauseen, ihmist' ei, ketä kohtais silmäys hellä ja harras, ei, kuka raihnaan turvana ois. Elo suotava moinen mieluummin muka lie, kuin mullan leppeä rauha! Autuas hän, joka läks; mun päiväni iltahan ehtii entis-kulkua hiljalleen, ja ma kärsiä osaan.»
Mut jospa, nähdä Guidon kurjan sielun tai Aleksanderin tai veljen saisin, näkyä tuot' en Brandan veteen vaihtais. Yks on jo täällä, jos nää hurjat varjot mun ympärilläni vain totta haastaa: mit' auttaa se, kun kulkemaan en pääse? Jos vielä liikkua ma voisin edes sadassa vuodessa vain tuuman verran, jo matkall' oisin häntä etsimässä
Mikä tenhovoima ainiaan, Tyttösein, mua sydämelles vaatii? Miksi eloin hetket uinumaan Siellä siellä vaan mun mielen' laatii? Miksi lie tuo templi kaunoinen, Jossa luonto pappeutta johtaa, Riemuton ja kylmä minullen, Ellen sua sen ihmehissä kohtaa? Kohtaloiden aalloill' ajellen, Niinkuin mie, ja kahlittuna multaan Vaikka piillä voit sä pensaasen, En sua vaihtais kaiken mailman kultaan.