United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, hyvä veli, usko mitä sanon. Hänellä oli musta hame punareunaisella miehustalla b, lumivalkeat paidan-hiat ja hiukset pellavankarvaiset. Korea tyttö! Ja tiedätkö mitä hän teki? Poimieli puolaimia aholla, tuossa juuri likellä tietä. 1:N PAIMEN. Vai Tuulikki; kyllä tiedän, kuka hän oli; vai Tapiolan Tuulikki.
Karkea kuin boiotilainen sukkeluus ja köyhä kuin spartalainen ateria! Onko sinun miehesi yhtä naurettava ja mustasukkainen kuin ennenkin? CHRYSEIS. Anemotis, ei enempi! Sua käsken ja rukoilen. ANEMOTIS. Anteeksi, nimeni on Tuulikki, torpparinvaimo, mutta muuten teidän korkeutenne nöyrin palvelija. Olinpa vähällä unohtaa kysyä, oliko sinulla jotakin terveisiä Kyproon. CHRYSEIS. Kuinka? Kyproonko?
Lietso tuulta, Tuulikki Tapion neiti! Ethän lietso laht' on tyyni, Kuin väsynyt valvonnasta, Riehunnasta. Kurkistan kuvia siitä: Väsyneesti: On rannan kukka Niin hervas, Niin valju. Päin päivän nousua se nuokkuu Noin silmät ummessaan Ja lehdet lerpallaan. Se tuskin tuntis kuvaistaan, Jos näkis sen. Mut onnellinen sit' ei nää, Kun sokko on.
Ja myöskin toiset ystäväiset yhtä suloiset, ah, Sointu ja Tuulikki ja Manta, jotka antaa Voipullia ne antaa ja kermaa, muuta kantaa. En vaihtais siis sfeerien soitteluun ma Mantaa. Syön tuskassa, pois epäilykset alakuloiset!» »Ah, ah!» huutavat naiset. »Hyi, hyi», toruvat toiset. »Omituista», miettii joku. »Maamunat, hm hihuu», nauraa Aapeli Muttinen.
Hahaa, vitsillä sanoen... Napoleon tikteerasi kolmelle yht'aikaa... Hetki hiljaisuutta. Sonetti 47...» Nyt Kikka kirjailee, kääntyen välillä muihin päin, jotka juttelevat ja nauravat keskenään, ja nakkaa jonkin sanan heidän pakinaansa, jatkaen samalla runoaan. Nyt ottaa Tuulikki Pohjantähti runon ja lukee sen ääneen: »SONETTI NAISILLE.
Sillä kaikki metsän eläimet olivat Tapion karjaa; hänellä oli monta palvelijaa ja hyvästi kasvatettuja lapsia. *Nyyrikki* veisti pilkkuja puihin, ettei metsästäjä eksyisi; *Pellervo* johdatti karjan kotiin; *Tuulikki* levitti punaisen silkkihuivinsa sillaksi ojan poikki. *Metsän piika*, Tapion pieni palvelustyttö, eli sulalla vedellä ja soitteli niin suloisesti huilullansa, että Mielikki heräsi aamu-unestaan ja kuuli metsästäjän rukoukset.
Mutta saaressa puut kauniina kasvavat, ja Tuulikki, Tapion tytär, on vienyt niistä siemeniä lehdosta lehtoon, metsästä metsään, ja on vuosien kuluessa niistä kasvattanut puita kaikkiin maamme metsiin.
Piika auttoi hänet sitten sattumalta kolmen sairaanhoitajattaren tutuksi, jotka olivat nimeltään Metsola, Kaipainen ja Ruoju. Ja sairaanhoitajattarien luona hän sitten taas joutui konttorineiti Tuulikki Pohjantähden seuraan. Ah, hän eli tyttöjen keskellä kuin käärme ruusustossa, kahvilla, voipullilla ja kermalla, jota hänelle kannettiin. Aina siihen saakka, kunnes hän lähti koko kaupungista.
1:N PAIMEN. Kurja mies, viistoon, luulen minä, on taas aivos kierretty, koska senkaltaista haastelet. 2:N PAIMEN. Hänen totisesti näin. 1:N PAIMEN. Tuulikki itseänsä sinulle näytteli? Hän sitten yhtäläinen töllö olis, kuin sinäkin. Mutta nyt ei ole aika hullutella, vaan mene ja vastaa lehmät tänne tuolta korven rannalta. 2:N PAIMEN. Sen olen jo tehnyt, niinkuin näet.
Nyyrikki, poika; sininen levätti, sininen tahi punanen korkea hattu, kirves. Tellervo, tyttö; kullankeltainen tukka, kevyt, hienohelmainen paita. Tuulikki, tyttö; koivunvarpuja, punainen silkkiliina. Metsänpiika, pieni tyttö, huilu kädessä. Kaksi haltijaa, joilla on hunaja-arkkunen. Ensimäinen, toinen ja kolmas haltija. Eräs metsästäjä. Tapion karjalaumoja. Tasanko metsässä.