United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma taivaalt' anon, että Sois kaikkivaltias Sun saastumatta olla Noin kaunis, kuulakas. Ja sulla on renkahat, helmet, Kaikk' ihmisen pyytehet, On suloimmat silmätkin, kulta, Mitä vielä sä mielinet? Sun suloista silmistäs noista Ikiaikuset aartehet Ma lauleloitani laadin Mitä vielä sä mielinet? Sa suloilla silmilläs noilla Mua ainian vaivannet, Ja onneni rahtusen raastat Mitä vielä sä mielinet?
Vaan hyvä kuullos neuvo sa vielä, jos mielinet noutaa: 293 kaikentappajan taiston työst' älä tauota kättäs, ennenkuin kaikk' Ilioniin ajat, säästämät surman, kuulujen muurien taa; mut Hektorin kaattuas käänny jälleen laivojen luo; saat voiton meiltä ja maineen." Virkkivät noin sekä lähtivät taas jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taivaisten sanast' intoa saaden syöksyi tanterehelle.
Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Mielinet peitsiä, niin näet kymmenen, kaksikin niitä; siell' ihan täytenä mun majanseinäni välkkyvät seisoo peitsiä iliolaisten, jotk' olen kaatanut, sill' en kartellut vihamiest' ole kamppailussa ma kuunaan. Siksipä peistä on mulla ja kumpurakilpeä monta, uljast' on kypärää, sopavaskea kiilteleväistä."
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti? Eip' ole tutkia sult', ei urkkia mun tapa muutoin, häiriötönnä sa saat, mitä mielinet, harkita, päättää; vaan kovin pelkään nyt, sua ett' oli pettelemässä vain Thetis, aavojen äijän tuon tytär kuuleajalka.
Mutta kun viljavahan taas Argos-maahan on tultu, hän apeks suostuu, suo saman arvon, mink' oma poika siellä, Orestes, saa, joka varttuu puuttehetonna. Kolmepa häll' on näät tytärt', impeä korkean linnan, Khrysothemis on, Laodike sekä Ifianassa; morsiuslunnaitt' ottaos siis, kenen mielinet noista, Peleun kartanohon; häälahjat myötä hän antaa, 289 moisia taatoltaan tytär ettei viel' ole saanut.
Pitäkää paikkanne, rakuunat, vasemmalla kyljellä! Mitä arvelinkaan sanoa? Niin, Ranald, kun mielinet ruveta peräytymään, niin pistä muutamia pyssynsytyttimiä puiden oksiin kiinni silloin näyttää, ikäänkuin viidakko olisi täynnä pyssymiehiä. Mutta enpä muistanut eihän teillä olekaan pyssyjä eikä haarniskoita ainoastaan joutsia nuolineen joutsia nuolineen, ha, ha, haa.»
Noin lausui merosta neito, Lausui lapsi lainehesta: »Oi sie suuri metsän sulho, Korven korkea senikka, Sie vaan mielinet minua, Jopa ollet ottamassa Valiolla varsallasi, Rautaisilla rattahilla, Hopeaisilla helyillä; Ken mielii merosta naia Meren piikoja piellä, Ei sille piä rekoa Eikä rautarattahia Eikä ostanta-oroa Eikä vaskivaljahia, Neito aalloissa ajavi, Ve'en pinnassa pitävi, Vesi neitosen vetävi, Laine lapsen lennättävi, Veto alla, tuulo päällä, Neito keskellä asuvi.»