United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Hän nousevi, jättäen laidunpaikan, Joll' äsken sikoja kaitsi, Ja käy isän armahan kotoa kohden, On lempeä, hoitoa paitsi. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon, Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Suin itkevin lausuvi hän isällensä: "Mua ottaos luoksesi vielä!
Minulla on vain muutamia hetkiä elettävänä täällä maailmassa, mutta tahtoisin kumminkin mielelläni täyttää viimeiset velvollisuuteni. Kiitän siis Sinua vielä kaikesta rakkaudesta, jota parempina päivinä olet minulle osoittanut. Vien rakkauteni Sinuun mukanani hautaan. Ottaos kelpo vanhempani huostaasi! Ole heille hyvä poika, lohduta heitä surussaan.
Vaan tämä kaunis malja nyt ottaos multa ja ollos turvana, saattona tien, kanss' auttavien ikivaltain, kunnes Peleun poian Akhilleun käyn katon alle." Hällepä vastasi näin Zeun airut, tappaja Argon: "Mielit nuorempaas koetella, mut et mua, vanhus, lahjaa saa salass' ottamahan ohi itse Akhilleun; pelko ja kammo mun ois sydämelleni koskea moiseen, hälle mi kuuluu, jott' ei ois paha koituva ehkä.
Mut kaunehin kassapäistä nyt astuvi Väinön luo ja kantelon viisikielen ikitietäjän kätehen tuo: »Oi ottaos omasi Väinö, suo soittosi soida taas, ja laulaos vanha laulu näin pyytävi nuoret maas.» Ja pitkin poskia Väinön vedet virtasi tulvanaan, kun vanhan, vaskisen soiton taas tunsi hän polvellaan.
Kaiken tuon heti saat sa, ja jos vain suo ikivallat meidän rikkaat sorruttaa Priamoa ikilinnat, kantaos laivalles sinä kultaa, vaskea kyllin, muille kun murrat tien ja akhaijeill' on jako saaliin, ottaos saaliikses kakskymment' iliotarta, joit' ihanaisemp' on Helene vain, argotar armas.
Hälle Aleksandros jumaluhkea vastasi jälleen: "Hektor, syystäpä nyt mua nuhtelit etk' asiatta, siks sana kuullos myös sinä multa ja ottaos varteen. En vihan vuoksi ma niin, en suuttuen iliolaisiin jäänyt kammiohon, vain heityin huoleni valtaan. Vaan mua kamppailuun kehotuksin kiihteli armain vaimoni äsken juuri, ja senpä jo itsekin parhaaks arvelen, ihmisien näet voitot vaihtua voivat.
Kädest' iski jo jouseni, katkoi jänteen, vaikk' oli uus, tänä aamuna pantu se vasta, jott' ei pettäis, vaikk' ois taajakin nuolien lento." Aias vastasi näin, Telamonin aaluva aimo: "Jousesi, taajat nuolesi nuo jätä siis, veli armas, kun joku kuoloton särki ne nyt, jok' akhaijeja vainoo. Ottaos varteva peitsi ja kilpikin rintasi varjeeks, iliolaisia päin käy itse ja muitakin käske.
Koppoen maasta ne kohti Athenea, saalihintuojaa, 460 uljas Odysseus nosti ja palvoen näin sanan virkkoi: "Suostuos näihin, Athene, ne ottaos taivahisista ennen muita sa vastaan! Vaan nyt myös kera käyös Thrakian miesten luo, hevot kussa ja leiri on heillä!"
Oi terve sä laulun ruhtinas taas, nyt ottaos haltuusi kruunus ja maas, se kansa mi nukkui horros-unta, kun synnyit sä, kantelo vierelläsi, sun laulus nostama valtakunta nyt seisoo nuorra sun edessäsi: se vastalahjaksi lauluistas, sä Herran voideltu ruhtinas, nyt tarjoo laakeriseppeleen ja tien sun kansasi sydämeen.
Vaan jos kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Ottaos toveri toinen, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani, Ota muuten muotohilles!" Lalmanti, iso ritari, Astuvi aluksehensa, Laski laivan lainehille Mennäksensä muille maille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille.