United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kylän likat on kun rupasammakoita, Noita pojat tellivät kun tervatallukoita. Tyttö. Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa, Pojat juovat, rypevät, kun sika rapakossa. Poika. Emmä ole kehno poika, humalainen hullu, Enk' ole piikoin pilkaksi ma tähän kylään tullu. Tyttö. Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki, Kuinka pojat pohmelossa pitkin kyliä kulki. Poika.
Vaan ele likka murheen alle itseäsi anna, Iloisella syämellä kauneuttasi kanna. Nauru tytön kaunistaa ja nuoremmaksi muuttaa, Sepä monen miehen mielen iloiseksi saattaa. Itku silmät pimittää ja pahapa tuo lienee, Eipä likka itkevä oo pojan nuoren mieleen. Nuoret likat naimattomat kaiket kesäpäivät Tanssin kanssa rallatellen käsityksin käykää!
Annas kun naiset, nuoret likat, oppisivat kaikki hävyttömät asiat tietämään niinkuin miehetkin, niin kyllä sitä sitten . Saisi jutellakin kaikista asioista noin suoraan vaan. Ei olisi se hullumpaa! Silloin ei kiusaisi ihmistä tuo pirullinen siveellisyys, jota täytyy milloin varovasti silitellä, milloin kaartaa kuni äkäistä rakkia.
Poika. Tämän kylän pienet piiat kukkuvat kun käet, Hännällänsä häväsevät koko poikaväen. Tyttö. Tämän kylän nuoret tytöt kaunihisti kasvaa, Huulet on kun hunaja ja suu kun sula rasva. Poika. Niin on tämän kylän tytöt, matala kun kaali, Silmänalus sininen ja posket punamaalii. Tyttö. Tämän kylän likat on kun mesimarjan kukkii, Poikia juoksee joukottain kun töpihäntä hukkii. Poika.
Sinusta en koskaan eritä taida Muut likat ei mielestän mitä maita, Sä olet se kaikista ainova Jolle nuoren luontoni lahjoitan. Nyt minä lasken käteni kaulaan, Sillä minä näin suloisesti laulan, Kun en voi muuten selittää, Kuin perääsi on niin ikävä." Mitä se "pää" siinä ensimmäisen värssyn alussa merentieraa? kysyi eräs kuuntelijoista.
Likat makaa aitassahan palttinapaiallansa, Pojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa. Niin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka, Poika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka. Vesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa: "Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!" Sitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen, Eipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen.
Pojat nuoret naimattomat tuota aina etsii: Joka ilta päästäksensä likkain aittakestiin. Kesäilta kelvoton sen kerran näytti julki! Kuinka pojat likkain tähen pitkän matkan kulki. Kesäilta kelvoton se kerran laitti niinki, Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiinni. Likat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa, Pojat juovat rypevät, kun sika rapakossa.
Sinusta en koskaan eritä taida, Muut likat ei mielestän mitä maita, Sä olet se kaikista ainova, Jolle nuoren luontoni lahjoitan. Nyt minä lasken käteni kaulaan, Sillä minä näin suloisesti laulan, Kun en voi muuten selittää, Kuin perääsi on on niin ikävä." Mitä se »pää» siinä ensimmäisen värssyn alussa merentieraa? kysyi eräs kuuntelijoista.
Mikkeliss' on markkinat ja Kajaanissa kanssa, Likat ei lähe markkinoille, asuvat aitoissansa. Pojat ajaa markkinoille poikki kangaspellon, Ostaat siellä hevoisen ja kolmen ruplan kellon. Pojat ajaa reimanteitä oritvarsoillansa, Likat makaa pyytingillä pumpulipaioillansa. Siit' on pojilla juonia, kun viina paljo maksaa, Likat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa.
Kultani onni kova on, ei se anna maata, Täytyy öitä kollotella pitkin pihamaata. Kultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin, Tuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin. Ompa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa; Eipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan. Likat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti, Niill' on posket punaset ja puhet aina siisti.