United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ehkäpä ne teidän markkinat ovatkin niitä niin sanottuja eläinmarkkinoita", mutisi nuorempi markkinain puuhaajista. "Eipä juuri, vaikka on niille joskus joku eläinkin eksynyt", arveli akkunan pielessä olija. "Milloin on ollut neljä, milloin viisikin semmoista lehmänkantturaa, joilla ei enää kotonaan ole mitään tehty.
"Ja se ei suinkaan ole paljo", sanoi Theodor, "kun ajattelee että markkinat oikeastaan pidetään vaan kansanhupina, joissa kaikilla poikanulikoilla on oikeus tehdä mitä vaan haluavat". "Poika poloiset!" sanoi vaimoni; "nyt kaikki kannetaan heidän niskoille!" "Kaikessa tapauksessa", väitti Jenny, "näkyvät kuitenkin olleet syypäät tulipaloon kaupungissa.
Pian olin jälleen kotonani. Minä rupean kauppiaaksi. Kotona olin ja kesä oli mennyt. Oli jo kekrin aika, lunta maassa ja luontokappalten täytyi saada sijansa seinien sisäpuolella. Saunamme oli muuttunut lehmän asunnoksi, sillä äitini rahat ja Raahen markkinat olivat asioita niin muodostelleet.
Samoin luulisi Suomen teollisuustuotteiden voivan mennä kuupaksi täällä, jos vaan tultaisiin oikein tuntemaan nämä markkinat. Varsinainen kaupunki, jota ei voi nähdä markkinapaikalta, on useampia satoja jalkoja korkeammalla kuin tämä ja näyttää oikein sievältä. Sieltä tarjoutuu laaja näköala yli Volgan ja ympärillä olevain seutujen. Kuten kaupungissa niin oli myös virralla elämää ja liikettä.
Tällainen kansankokous oli samalla kertaa kansakunnan kaunein juhla ja vakavin neuvottelu. Se oli peräisin pakanalliselta ajalta ja sen huippukohtana oli ollut suuri uhrijuhla, joka kahdesti vuodessa talvi- ja kesäpäivänseisauksen aikana yhdisti kansan kaikki suvut yhteisiä jumalia palvelemaan. Sen yhteydessä oli markkinat ja vaihtokauppa, aseleikkejä ja sotajoukkojen katselmus.
Tämä tapaus oli se, että eräänä syyspäivänä, kun lehdet jo olivat lakastuneet, markkinat olleet, maa kohmettunut ja laivat menneet talviteloilleen, vaarin rakas Hinkki, se vainajaksi luultu, hunningolle joutunut Franssin vanhin poika, äkkiarvaamatta ja ilmi elävänä ilmestyi vaarin eteen.
Mutta vaimo ei antanutkaan keritsimiä, hoki vaan hätäyksissään: "Ei; kyllä minä nämät maksan" ja koki työntää hintaa sepälle. Tiheissä kylissä tuli häntä vastaan useinkin parvittain ihmisiä. Silloin sateli hänelle joukottain kysymyksiä: "Onko puukkoja, onko keritsimiä, onko ruuvipihtiä" ja silloin sepälle näytti tulevan koko markkinat.
Kun he tulivat Kuninkaankadulle, huusi Swart: »Tässähän on hirmuinen joukko ihmisiä; mikähän nyt on hätänä?» »Täällä on varmaankin markkinat», sanoi Witt. »Ehkäpä on, naapuri. Kuulkaa pojat, kulkekaa käsihakaa, jottette eksy meistä tässä kauheassa tungoksessa!» He tarttuivat toistensa käsivarsiin ja lähtivät astumaan katua alas.
"Silloin tuli sukulaisilta kirje, että he tahtoivat ottaa toisen lapsista. Se oli metsätarkastajaperhe, siistiä ja hienoa väkeä; he olivat aina meillä kortteeria, kun oli markkinat tai näytelmät kaupungissa. He kyllä käyttivät kotiamme vaan poisastumispaikkana, mutta me valmistimme heille paraita ruokia, mitä meillä oli, ja he olivat hyvin ystävällisiä.
En tiedä itsekään kuinka siinä lie käynyt, mutta kun herra meni taakseni, potkaista läimäytin häntä oikein orihevosen tavalla jalkaan. Herra rupesi vongeltamaan ja talutettiin sisään. Minä sain tallissa rengiltä aimo selkäsaunan. Mutta anteeksi en pyytänyt, en vaikka. Tämä tapaus se kuitenkin käänsi elämäni suunnan. Kun Wiipurin markkinat olivat kohta sen jälkeen, vietiin minut sinne.