United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja humalainen Ropotti yritti, tolkkasi: Pipotti tää... Hän otti ja hukkui... Perkjärveen hukkui. Aaaaa! kirkastui valkeus Osiipalle ja hän peräsi nyt Iivanalta: Merkitsee että Pipotti hukkui?... Tää Kolppanan tshuhna ja siksi Ropotti ja ei Pipotti Vot?... Eh?... Kuin hän hukkui?... Pipotti? olivat nyt Iivanalle asiat sekaisin. Ihan hänen täytyi Ropotilta perätä: Totta että hukkui?... Pipotti tää?
Vot, vot! ilkkui Varvara asialle, voitollensa oikeammin ja hieman humalainen Osiippa yhä hoki: Vot puhutaan... Matvei Ivanovitsh puhuu... Jotta sukuisuus puhuu... Aleksei Mihailovitsh sukuisuus mutta... Avos ... Avos ei?... Eh? Mutta ukko Durnjakin koki kuitata loppuviinoja suuhunsa, että joutuisi Iivanaa opettamaan.
Ropotti... Min' oon Ropotti! karjui Ropotti asiansa puolesta. Iivana löi silloin jo tuolin sirpaleiksi ja kirosi: Pjerkjele! Häh!... Ropotti! karjui Ropotti uhallakin vastaan. Osiippa jo virui penkin alla. Ro ... o ... Ropotti, tolkutti se sieltä toki vielä ja kaiken lisäksi ärtyi humalainen Ropotti haukkumaan Iivanaa ja kaikkia: ryssiksi hän heitä tietysti haukkui. Vot ryssä!... Ah! Häh!
En laula olven halulla, Enkä taarin tarpehella Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni iloitsen, Panen pakkopäivissäni. Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Vaivainen vaeltamahan, Huolellinen laulamahan. Mistä tunnen huolellisen, Arvoan alasen mielen? Tuosta tunnen huolellisen, Arvoan alasen mielen: Huolellinen laulelevi, Huoleton huhuelevi.
»Esteri ryökkynä!» kuului vastaus. »Juho!» huudahti Esteri. »Herran nimessä, missä minä olen?» Hevonen katsoi taakseen rekeen, että minkänäköinen oikeastaan on se kiihkeäkätinen ajaja, joka oli keskeyttänyt hänen kulkunsa Takasalolle entiseen hyvään kotiin ja ruvennut kierrättämään kilparataa kuin hurja humalainen!
NARRI. Oh, hän on ollut päissään jo toista tuntia; hänen silmänsä olivat mailleen menossa jo kahdeksan aikaan aamulla. HERRA TOPIAS. Heittiö ja tökerö koko mies! Minua vihoittaa tuollainen humalainen heittiö. OLIVIA. Viekää heidät pois! Kuka se heitä on noin pahasti pidellyt? HERRA ANTREAS. Minä autan teitä, herra Topias; mennään yhdessä haavurin tykö. HERRA TOPIAS. Sinäkö autat?
Kaikki meni äänettömäksi. Kuului vaan ovesta puupirstaleiden mukana irtauneen lukon putoaminen maahan ja jonkun pienen lasiastian kilahtava särkyminen. Mikäs sälli se on? kysyi äänettömyyden keskeltä uhkaavasti nouseva humalainen ääni. Vastaukseksi kapteeni sieppasi tuolin ja päänsä yli lennätti salissa olijain joukkoon. Ulos kaikki! hän huusi.
Kolme, neljä pikku tyttöä koetteli Sakris Kukkelmanin liiterin ovea. Ovi oli lukitsematta. He aikoivat sinne sisälle piiloon. Näkivät siellä jotain pelottavaa, joka riippui katosta. He luulivat ensin, että se oli jokin humalainen. Mutta sitten he koskivat siihen ... ja se oli heistä hauskaa, sillä se heilui. He alkoivat keinuttaa sitä.
Taikka molisee jotakin kuin humalainen. Kurrittaa, vonkuu. Ja rääkäisee yhtäkkiä kuin pahahenki ... karkaa toisten kissojen kimppuun. Ja on niin kuin paholaisten lauma nyt rähiseisi silmittömässä taistelussa. Ne kissat eivät anna Sakrikselle yöllä unta... Ja päivällä vuokrahuvilan suuri lapsilauma mekastaa pihalla ... hoihkien äänillä, joita Sakris sanoo itsekseen metsänelukkain ääniksi.
Humalaisten rähinätä ei kärsitä tässä talossa. MAUNO. Luotu on lintu laulamahan, humalainen huutamahan, viinainen viheltämähän. Kurjalla ei ole kotoa, ei katalalla kartanoa, mutta se huoli, sanoi sepän muori, kun vasikka kuoli. Paistaa Jumalan päivä muuallakin maailmassa, ei tämän talon ikkunalle, Roinilan veräjän suulle, eikös niin pojat? MIEHET. Jatketaan matkaa! MAUNO. Ei vielä.