United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinusta en koskaan eritä taida, Muut likat ei mielestän mitä maita, Sä olet se kaikista ainova, Jolle nuoren luontoni lahjoitan. Nyt minä lasken käteni kaulaan, Sillä minä näin suloisesti laulan, Kun en voi muuten selittää, Kuin perääsi on on niin ikävä." Mitä se »pää» siinä ensimmäisen värssyn alussa merentieraa? kysyi eräs kuuntelijoista.
Muurille tuonne valkeellen, Jon pääll' on risti pyhyyden, Miss' ijäisyyden viljamaa Kultaista viljaa kasvattaa. Vanhus. Kuningas vanhus mielestän' On lopull' elon-retkeään, Niin voitokas, niin miekkonen Perillä matkan melkoisen. Jo aian myrskyt uinahtaa, Hän kaikilt' arvon, lemmen saa, Ja harhat, himot rohkeat Tuon tyyntä valtaa karttavat.
Mielestän' haihtui haikeus; nyt vasta Ma muistin, aamukoissahan sen näin, Ett' uskon sätehet se taivahasta Johdatti kerta Hämeesenkin päin, Ja poistaessaan meiltä pakanuuden, Ehk' ankarast', toi oikeen vapauden.
Sinusta en koskaan eritä taida Muut likat ei mielestän mitä maita, Sä olet se kaikista ainova Jolle nuoren luontoni lahjoitan. Nyt minä lasken käteni kaulaan, Sillä minä näin suloisesti laulan, Kun en voi muuten selittää, Kuin perääsi on niin ikävä." Mitä se "pää" siinä ensimmäisen värssyn alussa merentieraa? kysyi eräs kuuntelijoista.
Tuoll' olin hetkell' enkel-autuaalla Niin suur', niin pieni mielestän'; Mun työnsit kädell' ankaralla Taas ihmis-eloon synkkähän! Mitä karttelen, tai ken mua johtaa? Seuraanko mieltä kaipaavaa? Jos toimin, taikka kärsimys mua kohtaa, Eloni virta tuohon seisahtaa. Suloisimmatkin hengen lahjat varhain Pilaapi vieras liikatavara; Tän mailman auvot löyttyämme, parhain On muka taikaa, petosta.
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhoot, poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revon-tult' oli taivahat täynnä, kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.
Ei mun mielestän', ei mee Pohjolan tunturit, joilla Lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; Siell' eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhot, Poiat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revontult' oli taivahat täynnä, Kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi.