United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? Jo olen syönyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miestä, enpä liene mointa syönyt: syet suuhuni tulevat, kekälehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni! "Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan, ennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi!
Se tuntui suorastaan istahtaneen kielelleni. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt mitään niin pahaa minulle. Nälkä oli unohtunut kokonaan. Mutta minun oli pakko ruveta jälleen täyttä kurkkua huutamaan. Kirpeä savu, joka aina pistävämpänä alkoi tunkeutua sieraimiini, ei suinkaan ollut omiaan tätä uutta tuskaani lievittämään. Päinvastoin se herätti minussa aina syvempää ja tärisyttävämpää kauhuntunnetta.
Sydän antoi käskyn kielelleni: Lausu kiitos kiurun helinään. Sydän, niin se tietää ehkä jonkun houkan vielä epäilevän kevättään. Kuin lyöty, seisomahan jäin. Jo pihakoivut lehti! Näin äkkiäkö, yllättäin taas uusi kevät ehti? Jos jäänyt, kevät, oisit ees sun päivääs eiliseesi. En valmis oo sun suuruutees, sun kylmään kirkkauteesi.
Kas, kuinka nämät vanhat, rakkaat laulut tulevat kielelleni, ja papit sanovat kuitenkin niiden olevan pakanallisia. Minä tulen uudestaan lapseksi, joka ei tiedä mitä hän tekee. Kas, näin se oli!" Ja nyt alkoi hän laulaa: "Mun sielun, kiitä Herra." Käymättä sisällä lähti Juho taasen kotio päin astumaan.
Saisin kuuta kulkulleni, Mettä kieleni nenähän, Sitte laulanta kävisi, Ilonteentä kelpoaisi, Sanat suussani sulaisi, Ikenilläni itäisi, Puhe'et putoeleisi, Kielelleni kerkiäisi, Hampahilleni hajoisi, Leviäisi leuoilleni, Niinkun hiilet hinkalossa, Kekälehet kiukoassa. Kilvan laulajat. Kuuntele tätä runoa, Tähystele laulajata; Se on kumma kuulijanki, Ime ilmanki olijan!
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!
"Tahdon nimittää teitä armaaksi Emiliakseni". "Aivan kernaasti, vaan pelkään sen tulevan kovin vaikeaksi minun kielelleni". "Se ei tee mitään, ei mitään. Sanokaa nyt: mein..." "Mahin..." "Zucker..." "Tsouker..." "Püppchen, püppchen, püppchen". "Pü ... ei, en saa sitä suustani". "Kyllä saatte, teidän täytyy. Tiedättekö, mitä se merkitsee.
Näin kuivin katkelmin ja karsain katsein Kävivät muihin toimiin, sain vain kuivan Päännyökkäyksen ja kylmän hatunnoston, Niin että sana kielelleni jäätyi. TIMON. Jumalat taivaan, heitä palkitkaa! Iloinen ollos, mies!
Alakerrassa oli ruhtinaan keittiö, jonka puoliavoimesta ovesta tunkeutui portaille ihana paistinkäry. Se sai veden valahtamaan kielelleni ja minä sanoin itselleni: »Pistäypäs, Tapani-veikkoseni, sisälle, sillä eihän tiedä, mitä hyvää sinulle sieltäkin heruu, jota paitsi sinun on kaiken nimessä viisainta näytellä kerjäläisen osasi järkähtämättä loppuun.»
Hänellä olisi varmaankin vähän kastetta kuivalle kielelleni", mumisi eukko ja heittäysi jälle vuoteellensa. Mutta kiiruusti hypähti hän siitä nyt ylös ja silmäsi sitä tarkkaan. Ei, hänen silmänsä eivät valehdelleet siinä, ihan hänen vieressään, missä hän vasta oli maannut, makasi pieni kaksi-vuotinen poika. "Noh, kaikki pyhät", huusi ämmä. "Sen sanon minä! Olisiko tuo minun lapseni, yöllä saamani!