United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taaskin käy mun yksinäisen luona Ystävät nuo mennehet ja kalliit, Autuuteni aikaiset nuo haahmot, Mökki lammin luona, metsä, vuori, Leikit, laulut, riemut, unelmat ja Ensi lemmen kukkais-huokaukset! Oi! ma mietin luonnon lempeyttä, Että kaivatessa meill' on muisto, Josta entis-onni hellä, vilvas Niinkuin aamukaste sydämmelle, Keskipäivän paahtaessa, vuotaa. Maalari.
Sokea näytelmässä »Sokeat» toisten sokeain kaivatessa ja moittiessa tunnotonta johtajaansa, jota ei kuulu heidän luokseen, kompastuu johonkin kylmään ja oivaltaen sen johtajan ruumiiksi sanoo: »Yksi meistä lie kuollut.» Näytelmässä »Kutsumaton vieras» samoin sokea isoisä aavistaa lampun sammumisen enteeksi, kuulee kuoleman hiiviskelevän tuvan seinustoilla ja tuntee sen katsovan ikkunasta, astuvan sisään ja istuutuvan hänen viereensä pöydän ääreen; toisia kiusoittaa ukon levottomuus, sillä sairas makaa viereisessä huoneessa; vihdoin ilmestyy sairaanhoitajatar kynnykselle ja tekemällä ristinmerkin ilmoittaa, että sairas on kuollut.
Sanalla sanoen, me lähdimme kaikkien asian-omaisten meitä kaivatessa ja ihmetellessä ja jätimme paljon ihmisiä suruun jälkeemme. "Jäättekö pitkäksi aikaa tänne, Littimer?" kysyin minä, kun hän seisoi ja odotti, että vaunut lähtisivät. "Ei, Sir", vastasi hän; "arvattavasti ei aivan pitkäksi, Sir". "Hän tuskin saattaa sanoa sitä nyt", muistutti Steerforth huolimattomasti.
Siinä oli nyt leveä tie, vaan sitä ei joutanut ajattelemaan. Hirnasi kerran iloisesti ja kirkkaasti. Juoksi, juoksi. Hirnasi toisen kerran. Ja juoksi. Höröstyneenä hän pysähtyi viimein, kun talo tuli vastaan. Katseli ympärilleen etsien äidin mökkiä. Ja kun ei saanut mitään selvää, rupesi hän hirnumaan niinkuin varsa emäänsä kaivatessa.
Kansalleni Lohdutukseksi Kaukomaita kaivatessa Nukutko, nuorukainen? Pienen veljen haudalla Uus' aikajakso alkaa Aabel ja Kain Me tahdomme Päät pystöön! Laulu kynttilästä Pois väkijuomat! Mik' on se voima? Juggernautin vaunut On laineilla laiva Veljeyslaulu Runoelma Oulun Suomal. Yksityislyseo 25-vuotisjuhlan johdosta Rukous Hallan kerskaus Mieleiseni sivistys Isänmaan virsi Soutakaatte vahvasti!
Niinkuin taittui tuores tammi, Myrskyn ruhtaisema, Niin se murtui elämäsi, Kuollon katkaisema. Surren seisoo Suomi haudallas, Niinkuin omaa lasta surren äiti, Niinkuin veljeä ja ystävää, Niinkuin isää itkee koko kansa, Kaivatessa Julius Krohniansa. Julian haudalla.
Ei ole sitä ... et sinä ole tätä vielä kuullutkaan ... katsos nyt: »Jos tahdotaan harrastaa Suomen kansan joko aineellista tai henkistä parasta, jos tahdotaan ylläpitää kansamme siveellistä tarmoa ja säilyttää sen ruumiillista pontta, jotka molemmat ynnä kristinuskon kanssa ovat kaikkien kansojen elinehto ja joita kaivatessa seisotaan perikadon partaalla» ... niin! niin ... ja sitten sanotaan: »niin löytyy kaiken tämän säilyttämistä varten keino, jota tähän aikaan melkein tekisi mieli sanoa ainoaksi, ja se keino sisältyy yhteen ainoaan huudahdukseen: pois kaikki väkevät juomat ja sijaan »
Kun vihertää nurmen nukka. Miks vihertää nurmen nukka? Kun lehottaa lemmen lehti. Miks aholla lemmen lehti? Kun heloittaa immen vuode. Milloin siihen impi untui? Kaivatessa kultoansa. El' aina kerro keväimestä, El' aina kevät-aamusta, El' aina kuisku kukkasesta, El' aina laula lemmestä! Vaan mistä nuorna laulaisin, Kun kevät nuoruuteni on? Ja oisko kukka-aikakin Ja lemmenpäivä lauluton?
Tuo talon vanha vaari On aika lipilaari: Illoin maata pannessaan Aapiskirjan kokonaan Lukee höplöttää. Aikaisin aamusella On taasen valvehella, Perkeleitä sadottain Vaimollensa heittää vain Ja maata kellittää. Neila löysi kullan toisen. Usein sattuu keito kukka Kalvehessa umpumaan, Samoin tekee Neila rukka Kaivatessa sulhoaan.
Galdon kaivatessa Markus mielellään tahtoi kävellä kaduilla, pitkin meluavaa ja väestä kuohuvaa Suburraa, taikka hälisevällä, vireällä Forumilla. Hän muisti vielä nuot hirmuiset tapaukset, jotka olivat niin tuskastuttaneet häntä, mutta kuitenkin himmeämmin. Aikaa voittain vetivät toiset asiat hänen huomionsa puoleensa ja ystävänsä Galdon kanssa hän useasti puhui ison pääkaupungin ilmiöistä.