United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten hän rupesi hyräilemään, vetäessään saappaat jalastaan, ikäänkuin muistellen jotakin hauskaa. »Alette, nukutko todellakin?» Varjo kumartui samassa kuin hänkin. Kyllä hän nukkui; hengitys kulki tasaisesti ja kuuluvasti. Nyt hän tuli hiljaa ja kumartui kehdon puoleen, joka seisoi aivan lähellä sänkyä, niin että Letta saattoi koskettaa siihen kädellään.
Nukutko, nuori polvi, vaikk' yli kansas pään Jo häilymäss' on jättipilvi musta, Ja vaikka kansan kaiken nyt tointa kysytään Ja tahdon tarmoa ja innostusta! Nukutko horroksissas kuin kaikk' ois kunnossaan, Kuin joutais kädet ristiin, työn urhot uinumaan? Ei! Niin sa et saa tehdä! Jos teet, niin väärin teet, Ja jälki-aika tuomitsee sun kerran!
Jakob liikkui niin varovan äänettömästi kuin mahdollista, varpaillaan, ettei pienokainen kehdossa heräisi. Alette oli nukkuvinaan, seurasi vain yölampun hänestä luomaa varjoa. Jakob kumartui varovasti vuoteen yli. »Nukutko, Letta?» hän kysyi. Kun ei vastausta tullut, alkoi hän hiljaa viheltää, mutta vaikeni heti.
Liisa meni ja nykäisi Mattia käsipuolesta ja piti soihtua hänen silmiensä edessä. Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko humalassa? Enkä nuku ... ka, mitä sinä? No, nukuit kai äsken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan... Elä valehtele! ... eikö sitä nukkumattakin? Ja missä on hattusi? Päässähän se ... ja Matti kopaisi päätään, mutta päässä se ei ollut.
Jaanan siinä istuessa ja auringonlaskua katsellessa aukeni ovi hiljaa, ja sisään astui vanha mies, joka, vaikka hänen hiuksensa olivatkin vaalenneet, oli vielä voimakkaan näköinen. Hän kosketti Jaanaa keveästi olkapäähän ja kysyi: Nukutko sinä? Jaana katsahti ylös ja tunsi mestari Aatamin, Mainiemen entisen hirmuvaltiaan. Mutta kysymykseen hän ei mitään vastannut.
»Halloo! Laps, miksi avaa et? Nukutko, valvot siellä? Sa itketkö vai hymyilet? Mua millä muistat miellä?» »Sa, Wilhelm, ah! Näin myöhällä? Mult' ollut mielen särkeä on valvokki ja uni! Mist' tulet, kaivattuni?» »Vain sydän-yöllä samoomme. Ma Böhmin maasta kulen. Ma myöhään lähdin matkalle, sua ottamaan nyt tulen.» »Ah, armas, ensin tänne käy!
Mutta olivatko he siellä ja missä siellä, sitä ei hän käsittänyt. Hän ryhtyi taas kopeloimaan pimeässä ja haparoi Vatasen käsiinsä, alkoi tätä nykiä ja herätteli: »Vatanen!... Nukutko sinä, Vatanen?»
"Huh! tämä vuode on kylmä", sanoi Erzsike, tunnustellen jääkylmiä patjoja. "Täällä palellumme kuolijaksi, rakas äitini". Sitte koputti hän Károly'in ovea. "Nukutko jo?" "Mitä tahdot, Lizike?" "Me pelkäämme täällä huoneessa". "Pane ovi auki, Erzsike". "Akkunassa ei ole varjostimia, ulkoa voipi nähdä tänne sisään, me emme saata riisua itseämme". "Sammuta kynttilä". "Oi, kuin sinä olet toraisa.
Vähän ajan kuluttua äänsi vaimo: Jos ne tulevat ... meille? Pitää kysyä, jos... Mitä? Jos niin kuin talonpuuhiin tässä... Jaakko Jaakonpoika veteli jo raskaita, syviä henkäyksiä, kun emäntä vielä tuntui valvovan täydessä tajussaan. Nukutko sinä? Häh? Arvelin vain, että sinähän voisit joskus kysyä patruunalta Pihlajanientä? Niin kuin piloillaniko? Vaikka. Vähänajan kuluttua molemmat nukkuivat.
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?