United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minä viittasin pakenevalle», jatkoi Aabel, »ja hän ehti peittäytyä tynnyrien väliin ja minä heitin vanhan hevosloimen päälle. Herra ei huomannut mitään, vaan juoksi ohitse. Mutta kiitokseksi sain tämän. Tahdotko palasen?» Aabel näytti venäläisen leivän puolikasta ja katkasi siitä palasen. »Venäläistä leipää! Ja sitä sinä syöt!» nuhteli kumppani.
»Kuulkaas, Iisakki», huusi Aabel, »te olette viisas mies ja tiedätte enemmän kuin muut. Miten kauan meille käy niin huonosti kuin nyt?» Sakki katsahti kysyjään. »Huonosti on käynyt ja huonosti käy vast'edeskin; mutta pahin tulee vasta lopulla, ennenkuin hyvä tulee, sillä viimein sekin kyllä tulee.» »Oletteko nähnyt unta kuninkaasta?» kysyi Simo. »En, mutta tiedän minä sen kuitenkin.»
Taas Aabelin rintaa vasten Kain On nostanut nuijan ja vartoo vain, Hän kunnes vois antaa voimatyönnin Ja lyödä veljehen viime lyönnin. Mut katso! Ei kedolla kahden vain Nyt seisokaan Aabelin kanssa Kain, Vaan tuhannet silmät nyt vartioivat, Ja tuhanten varoitushuudot soivat. Ja katso! Myös Aabel on varuillaan, Ja sankarin ilme on otsallaan.
»Hullusti käy niillekin, jotka vastoin tahtoaan tänne joutuvat, mutta vielä pahemmin niille, jotka, niinkuin te, vapaaehtoisesti tarttuvat paulaan», sanoi Aabel. »Olkaa vaiti, älkääkä pilkatko minua!» tiuskasi Iikka. »Sanokaa enemmin, oletteko missään nähneet Anteroa.» »Olen kyllä», vastasi Aabel. »Minä olin etuvartijana ja näin hevostani janottavan.
Iikka sen sijaan oli leikellyt ja jakanut monta tupakkalehteä sekä ratsumiehille että jalkaväelle sekä laastaroinut melkein kaikkia, niin että hänet tunnettiin jo matkan päästä, kun häntä itkevänä talutettiin muiden vankien luo. »No mitenkä te tänne tulette?» kysyi Aabel. »Siten vain», vastasi Iikka äkäisesti, »kun venäläinen on yhtä tyhmä kuin Jumala on viisas.
»Totta kaiketi se on totta, kun minä sen kuulin niiltä, jotka suoraa päätä tulivat sotajoukosta ja ovat omin silmin nähneet ne herrat eri teillä.» Simo nosti nyrkkinsä: »Labar, Labar, Jumala sinua armahtakoon nyt ja tuomiopäivänä!» »Mitä sinä siinä?» torui Aabel. »Eikö Armfelt ja etkö sinä itse tarvitse Jumalan armoa yhtä hyvin kuin De la Barre?»
Uusmaalainen ratsumies Aabel vannoi karkean valan ja sanoi vieruskumppanilleen, jalkaväen miehelle Simolle: »Nuo iloitsevat. Mutta eivät ne kaikki iloitse. Näithän orjan, joka juoksi tästä ohitse, säilyäkseen solmupiiskalta ja kuolemalta. Herransa ajoi häntä takaa, paljas miekka kädessä.» »Hirmuista on olla orjana», vastasi Simo, päätään pudistaen. »Ennemmin tulkoon kuolema.»
»Kuvahan vain ruoatta elää, mutta ei ihminen», sanoi Aabel vakaasti ja haukkasi taas kappaleen. Simo katseli häntä vähän aikaa vaiti ja sanoi viimein: »Jospa olisin kuva, niin en näkisi kaikkea kurjuutta, mitä nyt leviää aivan ympäri maata.» »Hm, niin,» myönsi Aabel, »toispäivänä tähän aikaan olimme iloisemmat kuin ennen ja toivoimme enemmän kuin ennen, mutta nyt on kaikki ollutta ja mennyttä.
Sotamiehet alkoivat uudestaan pieksää Anteroa, vaan toisia tuli hänelle avuksi, niin että hän viimein pääsi vapaaksi; ne jotka eivät vielä olleet käsin tappelussa, koettivat välittää ja sovittaa vihamielisiä riitelijöitä. Aabel asettui suojellen Anteron eteen. »Jos jonkun pitää kuolla, niin kuolkoon joku niistä, jotka ovat saattaneet maan siihen tilaan, jossa se nyt on.
Aabel seisoi allapäin ja vastasi epäröiden: »En minä tarkottanut kuninkaan ja maan pettämistä, minä vain sanoin, että meille käy niin huonosti että koko maa joutuu häviöön, ell'ei kuningas kohta palaa.» »Huono lintu olet, kun et jaksa kantaa omia höyheniäsi!» huusi Antero. »Aina toki parempi sinua.» Armfelt.