United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin, atrioiden pöydän runsaan ruokaa, rovasti haastaa mahtavuudessaan, hän haastaa noin ja huolekkaasti huokaa ja palan vielä viiltää paististaan. Mut tuskavuoteellansa Döbeln hiutuu, tulessa silmä hehkuu, rinta riutuu, ja poski hohtaa kuumepurppuroin. Päin pohjaa juur' ol' ollut joukon retki, kaks yötä, päivää, käyty joka hetki, hän itse Joensuuhun tullut noin.
Täällä, tähtitarhassani, hiljaisuus on pyhä. Tänne kuulut Sinä vain, Sa ainut, armas yhä. Tule tänne, tähti-yöhön, tänne, missä olit, ennen kuin Sa menit pois ja toisen omaks tulit! Tääll' on taikalinna tehty Sulle surun puista, ollehesta onnestain ja uuden haaveiluista. Tule! Etkö nää jo, kuinka sydämeni riutuu, koko maailma ympärillä himmenee ja hiutuu.
Akilleus, ah, olet miekkoinen mies, joka Tuonen lehdoissa lepäät, Agamemnon, hän tiensä varmaan ties, Menelaoksen lauha on taas kotilies, mult' yksin miks kodin armon Poseidon ankara epäät? Puna häpeän peittävi poskiain, mun rintani kaihosta riutuu, en viestiä saa sotaveikoistain, en poiastain, jään tänne ain kuin kurja mies, kuin Paris, mi lemmen huolihin hiutuu!»
Ei koskaan, ei koskaan hän luokseni saa, iät omaan hän kuvaansa tuijottaa. Narkissos, ma huudan, hu-huu, hu-huu! Kesä mennyt on, kohta on syksyn kuu. Vain tuuli mun kaipuuni äänen vei, Narkissos mun huutoain kuule ei. Kesän kukkaset kuihtuu ja riutuu ja mun toivoni hiutuu ja hiutuu, mut mun lempeni ääni ei vaieta voi. Se mun kuoltuanikin soi ja soi.
On vuosi vierryt; uus vuosi on Kohoova ajan rientohon, Ja ihmis-elämä hehkuu, hiutuu, Kuin yöllä kipinä loistaa, riutuu. Nyt kello kutsuvi rukoukseen, Ja Luojan etehen hartauteen, Hänelle polvemme notkistamaan Ja hänen armoans julistamaan. Me häntä kiitämme riemuiten, Hänt' ylistämme myös iloiten, Me lapset pienoset täällä maassa, Ja kaikki enkelit taivahassa.
Onko paratiisissakaan ihanampia kasvoja kuin hänen ovat? Hänen silmänsä on niin leppoisa, hänen äänensä niin suloinen, hänen paljas nimensä on hyvä hajahus. Josko rakastan häntä! Vaivoissani sydämeni elää hänessä yksistänsä, nukkuissani se valvoo ja hiutuu rakkaudesta. Oi, jos olisin teltissä syntynyt ja tuo beduiini olisi veljeni!
Myrskyn raivoten, kenties Aaltohaudall' laivamies Pelvon toivon vaiheella Johtohos nyt katsahtaa. Ehkä unho-laaksossaan Hiutuu kurja tuskiaan, Katsoin silmääs lempeään, Pyys' sua tuskaa lientämään. Ehkä tyttö paraillaan Sinuun luopi katseitaan, Toivoin, että lemmikkin' Siellä kohtaa katselmin. Purren jos näät eksyneen, Saata jälleen suunnilleen; Tuskaa, unheen polkemaa, Loistos anna lohduttaa!