Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mut herttainen hyvyys ja silmän sulo kaipuu, min säihkyissä safiiri himmeäksi haipuu, syvä lempi, mun syliinsä vangittuaan, on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan. Syvä lempi, mun syliinsä vangittuaan, on voittoisan impeni viehäkkeenä vaan. Allan-virralla. Vei tieni Allan-virran luo, kun länness' iltarusko nousi; haan leyhkät liehui, vilkkui vuo, ja kultalainein laiho sousi.
Tule röijyssä tuossa, sulo Elli Dunbar! Afton-puro. Solu hiljaa nyt, Afton, sa kukkeaparras, solu hiljaa, ja soiva on lauluni harras; oma Meerini nukkuu, sa loiskiva vuo, solu hiljaa ja vienoisen uinua suo! Salon rastas, mi helkytät siimeissä ehtoon, sä kyyhky, min ruikutus kaikuvi lehtoon, puron kirkuva hyyppä, te vaientukaa, ei armahan unta nyt häiritä saa!
Viha löi mua, päähän paisuin, puukkoon tartuin kiihkoin raisuin, puoleks lensi tupest' tuo, käsin jähmein kahvaa kourin ja ma äänsin: Pashan luo! Tuska tuima suumme sulkee, kuolinhetket raskaat kulkee, kirpos puukko jalkais luo; sydänvertamme se sentään damasceeni-säilä juo. Kumpaankin se iski varmaan! kuulin, kuinka povest' armaan verkkaan tihkui haavan vuo!
ken olet, mistä; ihmetyttää meitä niin armo sulle osoitettu, kuten se ihmetyttää, jot' ei ollut koskaan.» Ja minä: »Keskitse Toskanan virtaa vuo pieni, Falteronan synnyttämä, pitempi kuin on peninkulmaa sata. Sen rantamalta saavun elävänä; ois turhaa sanoa, ken olen, koska, vähäinen vielä nimelläin on kaiku.»
"Niin sairas olen, äiti, En enää kuule, nää; Ma Gretchen vainaata muistan, Se sydäntä kirveltää." "Tule! käykämme Kevlaariss, Ota kirja ja rukousvyös; Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeks Ja sairaan sydämes myös." Sivu liehuvi kirkkolippu, Soi kirkkovirtten vuo; Ja Reinin Kölnin halki Käy juhlasaatto tuo. Ja äiti joukkoon lähtee, Vie poian kanssahan, He innolla yhtyvät kööriin: "Oi kiitos Maarian!"
Hänen mielensä kauas karkaa, ei herroja näitä hän nää: on nälkähän nääntyvä joukko hänen silmissä seurue tää, tuo sauhu on kalman usmaa ja ruumiita pullot nuo ja juoma on Tuonelan vettä, on musta ja katkera vuo. Miten onkin hän tänne tullut, mihin kuulua ei hän voi! Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi?
Taistoni kestä ja näin, kuin mä, Katsele mailmaa kohti. Myrsky jos pilviä kokoon laas, Leikki huimalta näyttää; Vesiin päivä jo paistaa taas, Pursi parhaansa täyttää. Pilvessä tie, tahi väikkyvä vuo, Matkalla myös moni tapaus, Eessä tummina aavat nuo: Mailma elämä vapaus. Hääaamu. Tuoll' lämmin auer leijuu Päin kukkalavaa, Ja helmiaarteitansa Jo kukat avaa.
Keinulaudoilla kesäisillä nähtiin Inkeri-neiti tuo, tukka keltainen Inkerillä, kieli vilkas kuin virran vuo, kissankellojen kilinä soi, kussa katseensa karkeloi, mutta naurunsa missä helkkyi, kastehelmissä lehto välkkyi. Hänellä veljiä kymmenkunta.
Käy viiltäen läpi jäsenien kuin jäinen henkäys ijäisen, kuin halla, mi surmaa haaveet. He kumpikin lähtehen veestä juo; on kylmä vuo, värisyttää tuo, he virralle viimeisen katseen luo ja lähtevät niinkuin aaveet. Mik' on ilmassa jyske? Mi pilvissä ryske? Mi taivaankannella kauhu? Mies orhilla kiitää, kuin lintu hän liitää, ylt'ympäri liekki ja sauhu.
Myös se kallio on Hän, Josta lähde elämän Juoksee. Joka Häntä juo, Siitä virtaa elon vuo. Horjumatta huone on Päällä Kristuskallion, Vaikka tulva raivoais, Kita kuolon aukeais. Hän on vaskikäärmeemme, Kallis veriylkämme. Kaikki, kaikki elää saa, Jotka Häneen katsahtaa. Hän on ristiinnaulittu, Edestämme uhrattu. Hänpä kaikkein synnit vois Puhtahaksi pestä pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät