Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ammän surmannee nyt suru, kun on poissa kullanmuru. Myhäilyllä, myöntelyllä kaikkehen vain Munter vastas, muuta ei kuin 'niin' ja 'kyllä', kunnes lauloi vanha rastas: 'Poika kulta, mieles malta! Viisas väistyi vaaran alta, vähämieli kohti koki! Silloin toinen:
Kuin hauska metsäseura, riemuin saapuu Englannin joukko, kädet purppurassa Ja vihamiesten verin värittyinä. Avatkaa portit? Tietä voittajalle! PORVARI. Alusta loppuun näimme torneistamme Kummankin sotajoukon hyökkäyksen Ja peräymisen; niiden tasavoimaa Valittaa tarkinkaan ei silmä voinut: Veri verta maksoi, isku vaati iskun, Väkeä väki vastas, voima voimaa; Yht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä.
Jopa joutuvat lähemmä, Kryytimaata matkustavat; Jesus astuupi etehen, Kohta joukolta kysyypi: "Kunka kuljette urohot? Ketä yöllä etsinette, Mihin miekkoja vedätte, keihäitä kantelette?" Parvi vastasi pahimpi: "Ketä etsimme, kysytkös? Jesusta Natsarenusta." Vakaisesti vastas Jesus: "Minä mies sama olenkin." Peljästyi pahojen parvi, Aivan hämmästyi äkistä, kaatui kylmäksi kedolle; Eipä miekoista apua, Tyhjä turva keihäistä. Jesus jällensä kysyypi: "Ketä etsitte urohot?" Sanovat samat sanansa: "Jesusta Natsarenusta." Jesus vielä vastaapi; "Jopa ilmoitin edellä, Minä olen, ottakatte, Jos te minua mielinette,
näin sieluparven vasemmalta saavan niin vitkaan meitä kohden, että tuskin havaita saattoi heidän liikkumistaan. Ma virkoin Mestarille: »Silmäs nosta, kas, siinä joukko, joka neuvon antaa, jos itsestäs et keksiä voi sitä.» Hän katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas: »He viipyvät, me sinne rientäkäämme! Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.»
Nyt silmin vielä säihkyvämmin vastas minulle pyhä lintu, etten jäisi ma kauan kummastuksen kuorman alle: »Nään, että uskot, mitä virkan sulle, mun vuoks, et tietäin, kuin ne tapahtuvat, siks, vaikka uskot, salass' on ne sulle, teet niinkuin mies, mi hyvin tuntee seikan nimeltä, vaan ei olemukseltansa, jos sitä selvitä ei toinen hälle.
Eipä kukaan, ken mun täällä näkee, Antto viejält' apuansa kiellä." Anton tuumaa kiittäin Aatu vastas: "Mielelläin niin pitkällen sua kannan Polulla, kuin voimat suinkin sallii; Siitä käy, ja Luoja taas sun tuokoon!" Molemmin nyt matkailen ne lähti, Toinen käyden, toinen kannettuna, Kunnes metsäpolku vahvemp' alkoi; Veljessovuss' erjettiin nyt siinä.
Hän mulle: »Ken siis sinut tänne saattoi, kun palata sa alas aiot sinne?» Ja minä: »Hän, mi vait on vierelläni. Elävä olen, siksi virka, sielu valittu, tahdotko, ma että eestäs maan päällä jotain kuolevaista toimin.» Hän vastas: »Oh, tää kuulla on niin uutta! Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta sua kohtaan; rukoile mun eestäin joskus.
Siihen vanha sankari nyt kyynelsilmin Vastas noilla lausehilla: "Keisarinna, tällä päällä talvisella Henkeä en taida ostaa Ainoaksi hetkiseksi Pietarille, Taitaisinko, tuossa ois hän Edessänne, lausuis: jalo tyttäreni, Sun on valta, mä jo lepään, Pietari ei Venäjätä rakastanut Ole enemmin kuin säkään, Hänen voimansa oil rakkautensa."
Puhua tahdoin, olin polvistunut; mut kun ma yritin ja hän sen huomas, vain korvin kuullen kunnioitukseni, hän lausui: »Mistä syystä maahan vaivuit?» Ma hälle: »Soimas omatunto mua, kun eessä Teidän arvonne ma seisoin.» »Oikaise jalkasi ja nouse, veli!» hän vastas, »huomaa, oomme palvelijat ma, sa ja muutkin, saman valtaherran.
Kuulkaa, kuinka kirkon kellot kaikuu kautta maiden merten: pou pau, pou pau! Kuunteli sitä hän lasna kodin köyhän kynnykseltä, oman äitinsä sylistä, keskeltä sinisalojen. Salot raikui, vaarat vastas, kierteli pyhäinen kaiku, sai lapsi sanelemahan: »
Päivän Sana
Muut Etsivät