United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vastas rakkaus, mi asui siinä: »Jumalan valkeus mun yltä valaa ja läpitunkee kotelon, miss' olen. Ajuuni omaan yhtyneenä voima sen kohottaa mun niin, ma että näen Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. Säteilemäni riemu siitä johtuu; mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, sikäli loistan Luojan rakkautta.
Eik' arvoituksin, jotka houkkaa kansaa kietoivat ennen kuin ol' kuollut Luojan karitsa, kantaja maailman synnin, vaan sanoin säntillisin, selvin vastas minulle isän-rakkaus, hunnutettu ja näkyväinen autuus-hymyilyssään: »Ajallinen, mi ainehenne äärten ja mittain ulotu ei ulkopuolle, kuvastuu kaikki Luojan katselmukseen.
Lausui mulle nyt Mestarini: »Vastaa hälle, kysy häneltä, viekö ylöspäin tää polku!» Ja minä: »Luotu oi, mi puhdistaudut kauniina palatakses Luojas luokse, saat kuulla ihmehen, jos seuraat mua.» »Niin kauas seuraan kuin on mulla lupa», hän vastas, »ja jos savu silmät peittää, on korvakuulo meitä yhdistävä.»
= Attikan kielimurre. "Delos", äänell' leppeemmällä vastas Miesi, "aaltoin huuhtelema Delos Ol' mun kotimaani, Kallinikos Se, jok' isän' maallinen ol' ennen, Toisen oon nyt taivahasta löynnyt." "Kallinikos", virkkoi vanhus jälleen, "Ei oo nimi outo; Delon saarell' Ol' hän muinoin vieras-ystäväni.
Ei tapa kuolleiden noin käydä.» Vastas Oppaani hyvä, yltäin ryntähisin kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy: »Elävä on hän, totta yksin hälle mun kuilut tummat nää on näytettävä, tuo hänet tänne Sallimus, ei huvi. Tään uuden tehtävän ken mulle uskoi, hän saapui hallelujaa laulamasta; tää mies ei rosvo ole, enkä minä.
Katkerin äänin, huoahtain ikä-puoliso vastas: »Soisit, voisit siis ilakoivina nähdä sä meidät, leikkiä nähdä ja liehuntaa, kun ehkä nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viettää!»
»Oi te, joiss' ehkä nykykiihko kiivas hitauden korvaa ynnä penseyden hyvihin töihin, jotka laiminlöitte, tää, joka elää en ma haasta turhaa tahtoisi nousta, taas kun Päivä koittaa; siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!» Nuo sanat suulta soivat Oppahani; ja eräs sieluista noin vastas hälle: »Käy jäljessämme, niin sa löydät solan!
BUCKINGHAM. Ei, Jumal'auta! Hiiskaust' en kuullut; Kuin mykät kuvat, hengettömät patsaat, Toisiinsa tuijottivat kalmakkaina. Toruen heitä, kysyin määriltä, Mit' äänettyys tää itsepäinen tietää; Hän vastas, ettei kansa kuulemaan Muit' ollut tottunut kuin puhemiestään. Nyt hänen täytyi toistaa lausumani: "Niin herttua arvelee, niin herttua sanoo"; Mut mitään vakuudeks ei itse lisää. Kun puhe päättyi, jotkut meidän miehet Ovella heiluttivat hattujansa Ja joku kymmenkunta ääntä huusi: "Kuningas Richard kauan eläköön!" Hyväksi tätä käyttäen nyt lausuin: "Suur' kiitos, ystävät ja kansalaiset!
ja näki mun ja tunsi huudahtaen; katseensa vaivoin nyt hän kiinti minuun, mi kuljin kuuruna kuin muutkin siinä. »Oh!» sanoin, »etkö Oderisi ole, Agubbion kunnia ja taidon, jonka 'enluminer' on Parisissa nimi?» Hän vastas: »Veikko, liedommat on lehdet ne, joita Franco Bolognese maalaa; on hänen koko kunnia, mun osa.
Vanha isä vastas: "syytäs myöten Huomenn' olet saapa rangaistukses." Jaakko lähti levollensa jälleen. Taas kun toisten nukkuvan jo luuli, Kaksoisveli *Kustaa* vuoteeltansa Läksi tupaan isän luo ja lausui: "Isä, kosto kohdatkoon mua yksin, Niinkuin mä sen yksin ansaitsenkin. Syntypäivälläni penkereiltä Veljilleni vattuja ma juoksin.