Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Mik' ääni tuolta kaukaa sumusta kuuluu?" kysäs Olga. "Kysykäätte vaan! Apparas kyllä vastaa teille ja sanoo, kuka hänen äitinsä on" "Ajammeko eteenpäin?" kysyi André. "Kyllä," vastas tienneuvoja, "minä ja minun poroni tiedämme tien." "Se on Apparas, joka valittaa," lausui lappalainen.
Mut virka, tiedätkö, miss' on Piccarda ja onko huomattavaa henkilöä tään kansan joukossa, mi niin mua katsoo?» Hän vastas: »Sisareni kaunis, hyvä en tiedä, kumpaa enemp' ollut lie hän Olympon korkeudessa riemuitsevi jo kruunustaan.» Ja lisäs: »Suotu täällä on julki tuoda nimi kunkin, koska näkömme kuihduttanut niin on paasto.
Hän mulle: »Ken siis sinut tänne saattoi, kun palata sa alas aiot sinne?» Ja minä: »Hän, mi vait on vierelläni. Elävä olen, siksi virka, sielu valittu, tahdotko, ma että eestäs maan päällä jotain kuolevaista toimin.» Hän vastas: »Oh, tää kuulla on niin uutta! Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta sua kohtaan; rukoile mun eestäin joskus.
Ma lausuin: »Mestari, jos voit, niin tietää koeta saada, ken hän on, tuo kurja, mi käsiin joutunut on vainoojainsa.» Oppaani astui liki häntä aivan ja kysyi, mistä oli hän. Hän vastas: »Navarran valtiossa synnyin kerran. Isäni oli huono mies, mi tuhlas itsensä, tavaransa!
»Oi, sielu, joka kohotakses kärsit», ma lausuin, »jos sa äsken sanoit jotain, ilmoita nimes taikka maasi mulle!» »Ma Sienast' olin», vastas hän, »ja näiden kerällä pesen elonsyytä synkkää, Hänt' itkein, joka itsens' suo, kun saapuu. En viisas ollut, vaikka tais Sapia nimeni olla; vahingosta muiden enemmän iloitsin kuin onnestani.
näin sieluparven vasemmalta saavan niin vitkaan meitä kohden, että tuskin havaita saattoi heidän liikkumistaan. Ma virkoin Mestarille: »Silmäs nosta, kas, siinä joukko, joka neuvon antaa, jos itsestäs et keksiä voi sitä.» Hän katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas: »He viipyvät, me sinne rientäkäämme! Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.»
Tehdäksemmekö toisemme onnettomiksi? Ja minähän tahdoin vaan onnea hänelle saaduttaa." "André," virkkoi Olga kolmantena päivänä jälkeen heidän tulonsa Karasjoelle, "toimita nyt niin, että minä saan vappus'sen, minä en jaksa varrota kauempaa, minun oitis täytyy päästä matkalle Kautokeinoon." "Ole niin hyvä," sanoi André, "vappukses saat huomen aamulla. "Etkö sinä tule myötä?" "En," vastas André.
Vaan Tuomo tähän vastas näin: "Ei mamma kulta, se käy päin, Tuo olut, tehtaan tuoma, On kaikkein lempijuoma." "Olkoonpa!" vastas eukko vaan, "Se jätetään nyt kokonaan, Miks tahdot olutmaljaa, Kun mull' on hyvää kaljaa?" Vaan tuost' ol' Tuomo vihoissaan, Hän mietiskeli yhä vaan Tuot' tynnyriä tuolla Kellarin nurkkapuolla. Jo muisti mutkan: "Teenpä niin."
Kävimme kaaressa suon raskaan rantaa välillä märkyyden ja kuivan reunan, päin silmät niihin, jotka nielee muta. Tulimme tornin juurelle me vihdoin. Kahdeksas laulu Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse tuon tornin korkean me saavuimmekaan, nous silmämme sen huippuun, josta kaksi löi pientä liekkiä. Myös näimme, kuinka etäältä kolmas merkkiin tuohon vastas, niin kaukaa, että tuskin silmä kantoi.
Tämmöisinä hetkinä muuttui André aina niin ihmeellisen kylmäksi ja vieraaksi hänelle. Olikohan jotain mielisairautta hänen veressään? André pisti hatun päähänsä, mutt' otti sen kiiruusti pois jälleen, ikäänkuin hänen aivonsa olisivat tuless' olleet. "Mitä merkitsee tämä?" kysäs Olga kauhistuneena. "Täm' on minun salaisuuteni," vastas André.
Päivän Sana
Muut Etsivät