United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän kävi karsinaloukosta karttajaisvasunsa rukin luo, mutta ennenkuin istui rukkinsa taa, katsahti karsinalasin edessä lattialla olevaan kehtoon, jossa vuoden vanha pienokainen nukkua sihotti mitään tietämättömänä. Auno istui nyt rukkinsa taa ja valkoraitaisella esiliinallaan kaksin käsin pyyhkäisi kasvojaan, ikäänkuin olisi niistäkin tahtonut pyyhkiä pois ulkona sataneen märkyyden.

Kävimme kaaressa suon raskaan rantaa välillä märkyyden ja kuivan reunan, päin silmät niihin, jotka nielee muta. Tulimme tornin juurelle me vihdoin. Kahdeksas laulu Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse tuon tornin korkean me saavuimmekaan, nous silmämme sen huippuun, josta kaksi löi pientä liekkiä. Myös näimme, kuinka etäältä kolmas merkkiin tuohon vastas, niin kaukaa, että tuskin silmä kantoi.

Vesisankkonsa hän laski oven poskeen pienelle ristikkojalkaiselle jakkaralle, otti päästään sateesta likomäräksi kastuneen ruutukaisen pumpulihuivin, räpsäyti sitä pari kertaa ilmaan, että irtanainen ja enin märkyys karisi pois, ja ripusti sen uunin lähellä olevaan pitkään naulaan. Riisuipa muutkin päällysvaatteensa, puisteli niistä enimmän märkyyden ja laittoi tangolle levälleen.

Kun sen ensimäisen märkyyden ja hiekan avulla oli joka paikasta niin paljon lykätty, että puhdas puu alkoi luudan jälessä vilkkua, rupesivat Mikko ja Malla taas kantamaan vettä, ja nukuttelivat lattialle Aunon ja Jertan husatessa luudallaan.

Se oli kujeillen piillyt märkyyden ja kylmän takana. Nyt se valahti kuin höyryävä lämpötulva pilvistä maahan. Ne väistyivät ja hajosivat. Taivas kävi läpikuultavan valkoiseksi kuin neitosen päivänvarjo levällään. Hotellit ja gondoolit saivat vieraita. Pitkin opaalinväristä vettä näkyi kaikkialla punaisia, sinipunaisia ja sinisiä päivänvarjoja.

Hän riipaisi päästäänkin harmaankirjavan päähuivinsa, räpsäytti siitäkin irtonaisen märkyyden pois ja ripusti uunin savupellin varteen, riisui kenkänsä ja sukkansa jaloistaan ja asetti ne uunin kupeelle pystyssä olevien halkojen neniin kuivamaan. Sitten hän istahti uunin luo tuolille kuin levähtämään päivän askareistaan.

Kävimme kaaressa suon raskaan rantaa välillä märkyyden ja kuivan reunan, päin silmät niihin, jotka nielee muta. Tulimme tornin juurelle me vihdoin. Kahdeksas laulu Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse tuon tornin korkean me saavuimmekaan, nous silmämme sen huippuun, josta kaksi löi pientä liekkiä. Myös näimme, kuinka etäältä kolmas merkkiin tuohon vastas, niin kaukaa, että tuskin silmä kantoi.

Ei sanonut hyvää iltaakaan eikä tervehtinyt ketään, ähkäili vaan karmeasti, otti hattunsa päästään ja huiskautti siitä räntäsekaisen märkyyden pois. Riisuipa pitkän nuttunsakin päältään, ähkäsi taas kuin jostakin suuresta vaikeudesta tullessaan, kopisteli nuttuaankin ja ripusti sen seinälle naulaan.

Aunokin, Mikon vaimo, oli ulkoaskareensa lopettanut ja pirttiin tultuaan riisui päällysvaatteensa päältään, pudisteli ja rapisteli niistä enimmän märkyyden pois ja ripusteli ne uunin lähelle nauloihin kuivumaan.

Hyvä ihminen, käännä nyt poisTämän ymmärsi Jukke ja pyöräytti höyryävän oriin kotiin päin. Mutta samassa silmänräpäyksessä puhalti vihanen viima vastaan. Ja samassa tuokiossa kylmä hurmasi kasvoissa jääksi sen märkyyden, mikä oli reen jälestä kiehtautuvasta lumesta suihkunnut kasvoihin ja sulanut siihen ja siten turtinttanut kasvot.