Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Näin kaukomaille kulki laulaen, Ja linnat lauluillaan ja töllit voitti; Hän lauloi vapaaks' orja luulihen, Kuninkaan otsa seestyi, kun hän soitti. Salissa seisoi jalo, innoissaan Kertoillen sankartöitä sävelillä: Kuin tähti kiilsi silmä ruhtinaan Ja urhoin kilvet kalkkui ympärillä.
Meidän huokuu hikeämme Suomen suot ja manteret, Meidän hyötää hurmettamme Ahot, kankaat, tanteret. Kummakos jos maamme kallis Siis on meille kaikillen? Kummakos jos emme sallis Kuoloon kurjaan käydä sen? Noin pystynä päin sinitaivasta Kun nostat sä uljaan pääsi, Niin luulisi, jotta jo taimesta Sun Luojasi vapaaks sääsi, Ja että sä vehmahan maaperän sait, Jost' ilman vaivoja ruokasi hait.
Kell' ompi verta suonissaan sen verran Kuin lapsella on silmä-terässänsä, Hän tulkoon sitä tänne tarjoomaan Pyhiksi vapautemme lunnahiksi! Ken sauvan nojassa viel' liikkua Voi, vanhuutensa kaunistukseksi Hän astukohon tietä kunnian Ja vaipukohon kuolon uneen vasta Kuin vapaaks voitti rakkaan isänmaan! ENSIM
BRUTUS. En lainkaan epäile ma ystävyyttäs, Ja arvaan mihin työntää mua tahdot; Mietteeni siitä sekä ajastamme Ma lausun vasta; tällä haavaa soisin Sydämest' anon sitä vapaaks päästä Kehoituksistas. Lausunut mit' olet, Ma sitä tuumin; lausua mit' aiot, Ma tyynnä kuulen, kun vaan aikaan sopii Niin suurist' asioista neuvotella.
Jos silloin ikeen poistaa tahdomme, Sulittaa maamme rikkouneen siiven, Panttauksen herjast' ostaa vapaaks kruunun, Tomusta pestä valtikkamme kullan Ja tehdä majesteetin näköisekseen, Niin seuratkaa mua heti Ravenspurgiin. Mut pelko jos saa teidät epäilyksiin, Niin jääkää, vaietkaa, ma menen yksin. ROSS. Ratsaille pois! Ei pelko saa meit' estää. Siell' ensin olen jos vain ratsu kestää.
Voi, kurjaa tilaa! mieltä kalman-mustaa! Voi, paulottua sielua, mi vapaaks Yrittää, mutta takertuu vaan yhä! Avuksi, enkelit! Nyt toimeen! Nöyriks, Te jäykät polvet! Sydän raudan-kova, Käy pehmeäks kuin rintalapsen suonet! Kaikk' ehkä muuttuu hyväks.
»Urhon vapaaks saatan varmaan: eläköön hän eestä armaan, maineen, synnyinmaan!» Lausui, rinnass' into hellä, laittoi ruusulehtisellä puolisolleen kainon viestin vaan: »Saakoon kera ruusun tuokseen Seidin huokauksen luokseen uljas valtijas: mainees hurmaamana, kulta, pyytäisin mä hetken sulta, jotta kiittää saan sua juhlastas.»
Jos sydän laulamahan laikahti, niin surullisna sieltä laulu nousi, ja äidin tuskat, isän murehet mun helkkyi soinnuissani hiljaisissa. Eloni ahtaudesta sinä yksin mun nostit vapautehen kauniiseen; pois huolten pilvet otsaltani pyyhit, teit vapaaks mun, niin että sieluni voi lauluun rohkeahan ylentyä; jos kiitosta siis saanee teokseni, on teidän ansio ja teos teidän.
Nää, tertut täyteläiset kuin kypsyy, armahin, nää helmät vihriäiset jo kuorin karvaisin! Ne riippuu oksan täyden niin hiljaa itsekseen ja tuulenhengen käyden ne soutaa verkalleen. Mut sydän niissä salaa niin paisuvainen on, se ilmaan päästä halaa ja nähdä auringon. Ja kuoren, armahani, se särkee, vapaaks saa. Niin laulut laulamani sun syliis putoaa. JOS MUODOIN TUHANSIN SA ITSES PEIT
Ken vapaaks syntyi, kituu kahleissansa Ja intons sumeassa surkastuu; Ei voimakkaana virtaa laulantansa, Vaan vienoks valitukseks muodostuu. Mutta jos Suomi kerran rohkeasti Sä astut vapauden taistohon Ja murrat kahleet, joihin viekkahasti Sun voimas, onnes kiedottuina on. Niin silloin kanteleelta katoaapi Se este, joka tukehdutti sen, Ja korkealle laulu kohoaapi, Kuin lintu häkistänsä paeten.
Päivän Sana
Muut Etsivät