Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin luo Agamemnonin astua. Vaan urot urhoja tappain taisteli, kalskuen soi lujat vasket, rintojen varjeet, miestä kun miekat löi sekä keihäät kärkeväpäiset. Nestorin kohtasi tiellä jo kansain päät jumalaiset; laivoiltaan tuli nuo, kukin vasken vammoja kantain, Tydeun poika, Odysseus myös sekä suur' Agamemnon.
"Ennenkuin lopetan, minun kuitenkin täytyy kertoa eräästä pakinasta, jonka tänäpänä kuulin. "Kaksi herraa, jotka kävivät isääni tervehtimässä, valittivat aikojen surkuteltavaa huononemista. "Toinen heistä, vanha kenraali, lausui: "'Meillä ei enää ole mitään urhoja ei yhtäkään etevää soturia.
Vaan kera viel' olen, voin sanall' ohjata, neuvoa näinkin urhoja vaunukkaita; se kunniatoimi on vanhain. Peitsiä viskelkööt mua nuoremmat, suku siinnyt viimemmäksi, mi voi vireämpään turvata voimaan."
Keihäskuulu jo vei Diomedes, Tydeun poika, koht' elon heiltä ja hengen, ylt' asut uljahat riisti, mutta Odysseus Hippodamaan ja Hypeirokhon kaasi. Zeus laelt' Idan katsoen nyt pani taas tasavoimin käymään kamppailun, tasan urhoja surmasi urhot.
Riensi jo Hektorin luo, liki astui kiihtäen Foibos, hahmoltaan kuin tuo majaystävä Hektorin parhain, Fainops, Asion poika, Abydon mies uromieli; näin hänen hahmossaan nyt kauasampuja lausui: "Kauemmin ken akhaijeist' on sua kammova, Hektor, kun Menelaos noin sua peljättää, joka taistoon tarmoton ain' oli, mutta nyt yksin vei urohiltas miehen surmaamansa: jo kaatui kumppanis oiva, Eetionin poika Podes, sodan urhoja sorjin!"
"Se on oikein ... otetaan lisää miehiä mennessämme niin paljon, kuin saadaan, kunhan vain päästään tielle." "Niin tehdäänkin ... vähänhän meitä vielä onkin, ei tule puoltakaan sataa miestä... Ja hiisikö täällä lieneekään miehissä, kun ei heitä saa enempää. Mutta ovathan kumminkin nämä miehet niitä urhoja, ettei heitä kesken hätä häilytä, vaikka niitä vähänkin on."
Sana tuo, sepä riitti, ei tarpeen muu, väki riemunsa ilmoille huus; päin ryssiä korskia viskautuu nyt urhoja sataa kuus; rivi riviltä laastihin lauman nuo, loput sortuivat sillan luo. Sandels, hän luo väen voitollisen tuli rantahan ratsullaan. Ohi joukkojen lens' ori valkoinen veripurppura-hohteessaan, ja nyt kenraali tervehti tenhoutuin sotarintaansa riemusuin.
Pahoin oli Panua pilkattu ja naurettu ja rähisty hänen käskyilleen, ilkeästi olivat ukot urhoja häväisseet, ja viimein oli Kari heidät koirina ovesta ulos heittänyt. Kari? huudahti Panu hämmästyen.
Sä suret, kun sun ytimestäs Rikokset, tuskat luodahan, Pahuutta tehdään pyhyydestäs, Sä pannaan käsiin kiusaajan. Nyt surros! Kerran koittaa huomen, Kun terveyttä, voimaa vaan Sinusta kaikki lapset Suomen Kuin muinoin alkaa hakemaan. Ei tee he silloin hirmutöitä, Ei nestettäsi myrkyksi; Et luo sä heistä kääpiöitä Mut urhoja kuin muinoinki.
Karkasi kohti Meges, kun tuon näki, vaan nopeasti väistihe Pulydamas, sivu lens ase, sillä Apollo sallinut sortua ei sotarintaan Panthoon poian, vaan oli Kroismos eessä ja keihään sai poven keskeen; kaatui mies rytinällä, ja hältä Meges asun otti. Keihäskelpo Dolops päin silloin karkasi, jolle kaikk' asetaidot kasvattaiss' oli neuvonut taatto, Lampos, urhoja uljain tuo, vesa Laomedonin.
Päivän Sana
Muut Etsivät