Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
On susia, karhujakin, Ne kukista kankahilta, Että ei katoa karja Eikä lapset laitumilta. Niissä voimasi osoita Kuin väkevä Suvannon urho Se on sankarin tekoa! NUORI JOUKO. Säästä jo, emo, sanasi Väkevästä vääntäjästä! Etkö aavista tuhoa? Päivän matkan pääss' on Väinö Peltoinensa, niittyinensä: Kalat on katoamassa, Otukset vähenemässä Kaskitulten tuprutessa.
NUORI JOUKO. Jokainenko, lausut? KIRRI. Enkä. Tarkoitan: kukin etevä Mies, itse ajatteleva Urho, sankari tai noita Jotakin tajuta voipi Uutta muille ja minulle, Kun annaikse aatoksihin: Niin miks'et sinäkin voisi, Mies etevin näillä mailla? Päästele sitä sanoiksi, Mikä on aito joukolaista, Mist' olet vakava, varma. NUORI JOUKO. Neuvotko minua? KIRRI. Enkä.
Kun oman ruumiin jäsen on vaarassa, kun veri omaa verta, sydän omaa sydäntä avuksi huutaa, silloin täytyy pelastuskeino keksiä. Teidän ylhäisyytenne tietää, mitä Suomi on ollut Ruotsille ja mitä se tällä hetkellä vielä on. Se puolustautuu vielä niinkuin viimeinen urho valtakunnan ulkovarustuksilla, mutta se sortuu ylivoiman alle, se vuodattaa verensä kuiviin, se kuolee. Teidän ylhäisyytenne!
Hän paetkoon ku ennättää, Kun pohjan urho rynnistää, Kun Pohjan urho rynnistää ja lyö! Kun innoll' isäin koitamme, Niin varmahan Me viholliset voitamme; Ja riemuellen soitamme; Näin kunnioittaa koitamme Maan armahan. Hän sankarnimen aina saa, Ken puoltaa kansan kunniaa, Ken puoltaa kansan kunniaa ja maan. Suomettaren osa.
Hänehen ei Ajan hammas pysty, voittanut hän onpi kuolon vallan, sillä hän on unelmainsa urho ja hän täyttää, mitä monet tuumii. Noin se kertoi kerran templin pappi mulle aurinkoisen alas mennen. Vaiti istuin. Vaikes kertojakin. Himmenivät Himalayan huiput. Yössä yksinänsä koskein kuohu pyhän virran pyörtehiltä kuului.
Nyt mene, Valio ystäväni, urho armas! Valpuris' antaa sinut isänmaalle. WILHELM. Oi, pyhä Innosents, kuink' oiva tyttö! Hyvästi, isä arvoinen! Mun poikan'! Teit' enkel'joukot taivaan suojaavat. AKSEL. Hyvästi, Valpur! Varro vähän! Kerran Viel', Aksel, viime kerran katsoa Mun suo sun ihanaisiin sankar'-silmiis. Hyvästi! VALPURI. Nyt en unhota sua koskaan. VIIDES N
Vallesmanni voi jo puhella virkatehtävistänsäkin sen verran että ilmotti: Lautamies Koljosen ja siltavoudin lähetin tutkimaan, kuka sen on tuon telehvoonilinjan särkenyt... Kun sais pakanat kohta ensi yrityksestä kiinni ja antaisi hyvät sakot, niin pitävät kyntensä erossa... No, maistappas, veli! Tjaa! Antti Juhanan mökissä istui isäntä itse Urho Ernestin kanssa synkkänä, tupakoiden.
Siivillään syysmyrsky jo kantoi Pois mustan pilven rakehineen; Päivä jo pilkistää Kalpeana kuin kaatunut urho, Mi kuollen päätähän kerran Viel' ylentää, kun sotainen melske Jo pakeni pois. Finele, kartanon rouva, Käy katselemaan, kuink' karjojen luo Piiat rientävät, leilejä kantain.
»Oi turhaa, pois on poissa!» Käy vinhemmin hän vaan »Oi surmasi helmaan kiidät!» Ei katso hän taakseenkaan; Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntävi urho tuo.
Niin reipas ei, eik' uljas, voimakas Muut sulhoist' olleet, kuin tää sotilas: Pukunsa pulska silmät häikäsytti, Katseensa valloitti ja peljästytti: Sill' urhouden kanssa lempeys On maassa voimallisin väkevyys. Luo impyen nyt urho lähestyy; Povestaan kultapikar ilmestyy, Kivillä kalleimmilla koristeltu Ja ympäriinsä kauniiks kirjaeltu: Sen Rusillalle nöyrästi hän tuo Ja säkenöivät silmäykset luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät