Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Ennenkuin nuori ratsumies ehti vastata jalomielisen päällikkönsä kysymyksiin, kuului jo kuninkaan voimakas ääni rukoukseen kehoittavan. Uljas urho paljasti päänsä ja laski miekkansa kärjen maata kohti, ja kaikki ympärillä olevat joukot tekivät heti kohta samoin.
Monet kansanjutut kertovat, että piru on jo kuollut tai joku urho hänet tappoi. Henkilökohtainen piru onkin jo eräissä kirkollispiireissäkin tunnustettu kuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa haudannut "herra Vihtahousun". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sitä tarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti pirun tarpeen ja piru katosi.
Muuttunut Sill' aikaa olen, tok' en vahingoksen', Nyt urho olen; tyyni, terävämp' On katseheni; tumma, taaja parta On leuassan'; ei miekka tupessaan Sill' aikaa ruostunut; mua arvoin maini Suur' Henrik Leijona; ja hänen vuokseen Mun rinnassan' ja olkapäissäni On monta kurttunutta arpea. Jos rakas olin Valpurille ennen, Niin enemmän nyt lienen miehenä. Mi mieluisemp' on naiselle kuin miehuus?
KAVE. Jousijoukon näin, edellä urho, Salski kuin salolla pitkä piiro. V
Maailman halki etsikää, Paras tok' on sinilakki tää! Kyll' urho Saksan jalo on, Ritari Franskan verraton, Kun peitsell' alkaa taistelon, Ja poika Englannin kenties Kaikist' on tarkin joutsimies; Mut mailman halki etsikää, Paras tok' on sinilakki tää!
"Milloin voittaa paha mies paremman, jalon, silloin polttavasti puree sieluun, kun urho uljas kauheissa kuolontuskissa kohtaloa kiroo. "Milloin rakastavainen kuolettavissa tuskissaan tyhjää ilmaa tapaa asemasta armaan. Silloin kuolematon, kalvava kaiho iät kaiket raukkaa raastaa.
Hän asestautui salaa, ja olisipa ollut kaunis näky nähdä niin komean sotaherran ja ylpeän ritarin astuvan maihin kauppalaivasta. Mutta satama oli autio, sillä aamu oli vasta sarastamassa, eikä kukaan ollut näkemässä, miten urho ratsasti sille samaiselle portille, jonka nainen oli hänelle osoittanut.
Tiedäs, Ma morsiantan' armastin: ei koskaan Todempi ole lemmenhuokaus ollut; Mut nyt, kun sun näin, jalo urho, sydän Enemmän ilost' ailahtaa, kuin milloin Ens' kerran vaimoni näin astuvan Ma kynnyksestäni. Mars sinä, kuules, Aseissa meill' on joukko; vielä kerran Kädestäs aioin kilpes lyödä, taikka Käteni menettää.
Hän maissa vieraissa voi vaeltaa laajan, Vaan kerran varmaan isänmaahan palaa Hän taas, tai vie hän myötäns' isänmaan ja Perustaa pienen Tanskan, Norjan milloin Englantiin, Ranskaan, milloin Velsklantiin, Tai minne parhain sopii. HAKON. Moni urho Ajoiksi matkaan läks, kun kotimaassa Hän rauhaan kyllästyi, tai milloin tulva Tai rutto, nälkä kotilieden luota Pakotti hänet.
Laulun helmet poimi urho kielilt' iki kanteleen, Niistä punoi Suomettaren päähän jalon seppeleen: Laulut liittyi toisihinsa niinkuin järvet Suomenmaan, Sinijärvet luotu maata, laulut kansaa kultaamaan. Niin nyt välkkyi maailmalle Kalevalan tähtivyö, Kertoi vanha sankar'-aikaa kansan hengen ihmetyö: Entisyyden muistolaulut, ase ajan nykyisen, Aatemeri ammennella aukes Suomen kansallen.
Päivän Sana
Muut Etsivät