Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Päivä helottelee lämpimästi aukeilla, mutta varjossa on raittiin kylmää. Vaarain rinteellä on havunneula sulanut sen verran, että tuoksahtelee pihkalle hiukan, ja koivun varpu lemahtelee keskipäivällä, ikäänkuin aavistellen tulevia kevätaamuja. Hän vetää henkeensä lämmintä ilmaa ja metsän tuoretta tuoksua, silmä tuikkaa tyytyväisesti ja lempeästi otsatukan alta.
Rakennusten päässä nyyköttävän petäjän hienot havuset värisivät hiljaa ... ne muodostivat ikään kuin jonkinlaisia tähtiä: somia, neulassäteillä varustettuja nappuloita... Luonnon kauniita ja ihmeellisiä muodostelmia. Mutta taivaalla alkoivat oikeat tähdet lempeästi ja salaperäisesti tuikkaa. Mitähän tämäkin merkitsi ... että Suomenvaara oli ampunut häntä? Tähdissä oli kaikki kirjoitettuna.
Ei ole hätänä mikään muu, vastasi Pekka rauhallisesti, kuin ettemme tarvitse lukkaria emmekä pappia hautautuaksemme. Kuinka pitkältä on tästä lähimpään taloon? Muistelen olevan peninkulman paikoille. Etkö näe tulta tuikkavan tuolla metsän sisässä? Taitaapa tuikkaa... Riisu hevoset, ja ratsastakaamme sinne! Ei, hyvä herra, se ei käy päinsä.
Ilman rantaa kiertäin tähti tuikkaa, Sukkuloistaan kultaa valuttaa, Aamun leiskuu, päivän suuta suikkaa, Kirkkaan illan, yönkin heloittaa, Loistamast' ei lakkaa milloinkaan, Taivaasta ei poikkee konsanaan.
Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa paita, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen. Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, Ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, Ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.
Ja kaikuu nyt pyhä virsi, Ja leimuvat valkeat, Ja himmeli hiljaa häilyy... Oi, kuulkohot taivahat! Kädet ristissä miesi siinä All' akkunan viivähtää, Kylm' ympärill' on, vaan hällä, Sydän hällä se lämpiää. Hän viipyvi siinä, kunnes Kaikk' uuvahtaa lepohon, Ja kynttilä yksin tuikkaa, Ja hiljaus kaikkiall' on. Mit' etsi se matkamiesi? Kenties kenties kotiaan. Ken oli hän sekä mistä?
Oo vait! oo vait! oi satakieltä! Sä kuule kuin sen ääni soi! Myös tähti tuikkaa sulosemmin, Ja perho lentää kukkahan, Hän riemuitsee kun häneen lemmin Luo silmäns kulta laulajan. Tää laaksoss' laulaa; kaiku sieltä Nyt lehtoon leviääpi, oi! Oo vait! oo vait! oi satakieltä! Sä kuule kuin sen ääni soi! Risti vuorella.
LALLI. Kuun poika ynnä poika Pohjantähti Opastajina olkoot sinulle! Mä näin tuon miehen naamasta, ett' oisi Hän mielellänsä kuullut puheitani. Ja kumppaleistansa mä päätän samaa. LALLI. Taas voiman hengen olen kansassa Ma uudestansa saanut syttymään. Jo tuikkaa joka silmä rohkeutta Ja joka sydän sykkii miehuudesta!
Yön hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. Talvinen tähtitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun. Eipä se sentään olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli yötä, koskapahan Lieksalan pirtistä tuli tuikkaa... Mutta eihän se olekaan Lieksalan pirtti. Ei näy pirttiä eikä kotaa, ei saunaa eikä navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla.
KATRI. Niin iloittele kesän kestäen, Sen riemut karkailee, sen ruusut kuihtuu Niin kiiruusti, ja piikit jäävät vaan. ANNA. Vaikk' syksyn myrsky maata raastelee, Ja synkät pilvet taivon peittävät, On kukkaistarha, niin oot lausununna, Tok' sydämessä hurskasmielisen. KATRI. Niin, lapsi! Mutta mieles hento on, Ja monta tuikkaa taistelua köyhä Saa taistella.
Päivän Sana
Muut Etsivät