Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Jos kietaisee kätensä hänen vyötärölleen, niin hänkös surkeilemaan: »ai, herra luutnantti, älkää tehkö niin, rypistelette pukuni» hän näetkös teitittelee minua jälleen; tai jos häntä hieman nipistää tai muuten tuikkaa leikillään, tietysti silloinkos hän kirkumaan: »ai, herra luutnantti, älkää toki tehkö niin, minulla on niin hieno iho.» Tietysti tämä kaikki on sulaa sievistelyä ja teeskentelyä ja jos häneen päättävästi kävisi käsiksi, suostuisi hän sormisuukkosin, mutta kuten sanottu en ole vielä tehnyt päätöstäni... Eihän hän juokse tiehensä, kuten näet.»
Vaellus on onneni, tie on koti mulla, tuttuni vain tuuli ja valot taivahan, sydän avoin aina yön ja päivän tulla. Rauhan ahtaat majat mua ei jäämään saa, silmiän' ei sido turun onnen-aarteet. Liesitulet turhaan tuikkaa, houkuttaa, tulet mykät taivaan ohjaa tieni kaarteet.
Karjaa on jo lehmä ja hevonen. Rahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä. MAIJA. Enkä minäkään pennitön ole. TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä tarvitsemme. Hyvä puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme kuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia vastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.
Minä tahdon sentähden puhella itseni kanssa. En tiedä, mitä minussa on tapahtunut. Sen vain tunnen, että minussa on tapahtunut täydellinen muutos. Mieleni on siitä tulvillaan. Se on tulvillaan onnesta. En tiedä, minne minua viedään, mutta minä olen valmis umpisilmin seuraamaan, sillä minä olen varma siitä, että olen oikealla tolalla. Minä näen tulen, joka majakkana edessäni tuikkaa.
Juna kulkee laaksossa kahden kukkulajonon välissä. Kun taivas on pilvessä eikä kuu pääse esille, erotan vain haamut kukkuloista. Ne ovat vielä loivia, niiden rinteillä on kai viljelyksiä, koska metsäin välissä on aukkoja. On siellä kyliä ja kaupunkejakin, joista tuikkaa tulia. Mutta ihmisiä ei näy pienillä asemilla enemmän kuin meillä kotonakaan.
Huoleton Olla saat, ei kenkään tiedä Sanaa kullallesi viedä!" Vuoteella he vierekkäin Istuu, milloin sylittäin; Tuikkaa lamppu valkeainen Pimeytt' ei poista vainen. Sitten sammuu lamppukin, Nainen "uhrin" sylihin Vaipuu, hän taas innokkaammin Suutelee ja autuaammin, Hurmaavaista hekkumaa Koko huone tuoksuaa, Janne raukka hurmeessansa Suutelee vaan "armastansa."
Päivän Sana
Muut Etsivät