Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
»Mitä sä tutkit tähtiä taivaan, Tähtien tenho on voimaton; Silmiä Leenan jos tutkia sai vaan, Kaikkien kohtalo tietty jo on. Vaan pidä vielä, tutkija lieto, Liian kallis se hinta tok' ois, Jos surun vierahan aikainen tieto Myös surun omaan sieluhus tois.»
Ja kilvan kulkisi kumartamaan sua turhan tietoni aatteet, kuka kullat tois, mikä mirhamit, mikä päärlyt ja purppuravaatteet, Mun henkeni tietäjät harmaapäät erämaita ne etsien käypi, mut taivas on tumma ja tähdetön ja yö yhä hämärtäypi. Minä lapsena vanhaksi vanhenin. En nuor' ole koskaan ollut. Toki kerran ma keväästä haaveilin, mut haavehet nuo oli hullut. Olen väsynyt lauluni valheeseen.
Mut voiton hekkumata hän tuskin tunsikaan. Kuin unen varjon tumman toi aatos otsalleen, kuin arvoituksen kumman hän näytti ratkaisseen: »Ah, ylin kaipuu mulla on itse kumartaa, on itse lyödyks tulla: ma vuotan voittajaa. Jos miekoin, harpun kielin jo huomen hänet tois ah, hälle, hälle mielin ma antaa kaikki pois!» PALOK
Niinkuin kristillisyys vain tois kristityille rakkauden sen, min luojaltaan on saaneet mies ja nainen! SALADIN. Ain uskoo heikkouksiin kristityt, miks ei he toki tuohon myöskin uskois! Ja silti erehdyt. Ei kristityt, vaan ristiritarit on syypäät, hekin vain ristiritareina. Heidän vuokseen jää kaikki silleen.
"Aika kumminkin tuo hoivan; Annan murhe lieventyi, Rakkaudessa miehen oivan Onni jälleen lähestyi; Mutta ensi lempi yhä Annalla on muisto pyhä." "Anna jälleen onnellisna! Muisto uuden tuskan tois," Antti mietti murheellisna Itseksensä, kääntyi pois; Kuusest' oksan taittoi vielä, Konsanaan ei nähty siellä. B. F. Godenhjelm. Lauluun pyyntö.
Hän vartoi: tyttö läheni, kuin sanan saanut ois, niin suoraan, tyynest', ääneti, kuin henki häntä tois, hän tuli. Paistehella kuun nyt silmä sattuu kaivattuun. Hän näkee, nimen huudahtaa, ei sanaa vastaan soi; hän syliin hälle suikahtaa, syleillä ei se voi; puhkaistu rint' on riutunut, kaikk' ääneti ja kuihtunut.
"Miks onneni", huokaa hän, "maaltani pois Mun viskas ja tänne soi kuolla? Siell' ystävä varmaankin kuollessain ois, Jok' kyyneleet pyhkis ja lohtua tois; Vaan hylkynä täällä saan kuolla". Mut virtana rinnasta vuotavat vaan Nuo lähtehet punaisen tummat, Jo aatoksens rupeevat harhailemaan, Käy mielensä murheinen hourailemaan, Ja kuvat nyt syntyy niin kummat: Hän lapsi viel' onpi.
Mitäpä huolet mennehille vois, Eik' eletyssä ole elämistä. Vaan huolet päiväin tulevain jos tois Nykyisell' ajall' onnen nauttimista. SANNA. Niin, nykyiselle sekä tulevalle Nautinnon, riemun sekä kunnian. Se jaloa on! HAUSSI. Mutta lapsemme, Suloinen Salla missä viivähtää? Sen toivon rouvan parhain tietävän. Katsoo käskevästi rouvaan. MEIJERHOFF. Ah, armas seura-enkelimme poissa!
"Ja Löfstedt ei tiedä mitään?" "Tiedän, sillä asia on niin, että minä sain yhtä ja toista selville, eikä kukaan muu kuin rikas kamreeri toisella puolella, joka..." "Onko hän kipeä?" "Onpa niinkin, hän sai juurikuin halvauksen tois' päivänä, ja sitten on hän on tullut yhä huonommaksi, niin että hän on mennyttä kalua. Niin käy rikkaalle kuin köyhällekkin".
Nyt perheonneen vaivutaan, Ylemmät pyyteet tois vain haittaa, Käy rauhanpääsky palaamaan Ja pesänsä taas huoneenpäätyyn laittaa. Vain rauhass' uinuu metsä, maa Kuun hempeässä valovuossa, Vait, pamahtiko? laukaus, haa! Kenties taas ystävän he ampui tuossa. Kenties jo aseet kädessään On tavattu nuo yltiötki.
Päivän Sana
Muut Etsivät