Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mitä kuuluu? Mitä maksaa piikuus? Kuules, piikaseni, missä on Cressida-orpana? CRESSIDA. Hitolle senkin häijy setä-räivä! Mun tähän saitte, ja nyt ilkutte. PANDARUS. Mihin sain, mihin? Ole hyvä, sano: mihin, mihin olen sinut saanut? CRESSIDA. Hyi, senkin herja! Teiss' ei mitään hyvää; Ja ette sitä kärsi muissakaan. PANDARUS. Ha, ha! Voi, vaivaista raukkaa! Voi, kanaparkaa!
BRUTUS. Niin maar; aina saamme Parantaa jälkiänne. CORIOLANUS. Miks siis teitte Mun konsuliksi? Kautta pilven tuolla, Paremmaks teit' en pyri; tribuuniks siis Minutkin tehkää. SICINIUS. Liiaks teiss' on sitä, Jost' yltyy kansa. Määrän päähän jos te Halaatte päästä, nöyremmällä miellä Kyselkää tietä, jolta eksyitte, Ei muuten konsuliksi pyrkimistä, Ei, eikä tribuuniksi. MENENIUS. Tyyni olkaa.
Mut vaikka pilviin piirtyis vastavuorin, se käykää, nouskaa liekin leimuvin jumalten tupiin, tulkaa tänne nuorin jäsenin, ruumiin, sieluin, unelmin kointähti-korkein, syvyys-täysin sylin, teiss' että aukeis alhaisin ja ylin.
Hector, Näet, Kreikanmaan ja Troian miesten nähden Todistaa tahtoo koittaa ainakin , Ett' ehomp' on ja taatump' eukko hällä, Kuin mitä koskaan sylii Kreikan mies. Jos teiss' on miestä lemmess' uskollista, Niin leirinne ja Troian muurin väliin Huomenna hänet torvi taistoon kutsuu.
Mutisee Björn Finne: »Tokko täss' ois sentään kiire parhain?» Hurtta hymyilee: »Mies sokko! Sankarkuolo liian varhain kellekään ei koita koskaan.» Ja hän viittaa kädellänsä. Vaikenee Björn Finne, joskaan tuost' ei tuiki mielissänsä. Affleck lausuu: »Arnkil! Teistä pitänyt jo olen kauan, teiss' on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös kylkirauan.
En unta uneksinut Mä sulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Se nouseva on kerran Lomista pilvien, Ja siunauksen tuova On runsaan Suomellen. Voi teitä, kehnot, raukat, Te maamme onnettuus, Kurjissa sieluissanne On valhe, kavaluus. Pyhimmät aatteet, tunteet, Mi syömmet innostaa, Ne teiss' on ulkokuorta, Ja tyhjää pakinaa.
Te laulut, muinoin rakkaat mulle, Pois unohduksen mereen jo! Teit' poika ei rakastetulle Eik' neiti enään laulelko. Teiss' armastain oon lauleskellut, Vaan armas petti, näetsen: Teit' veteen olin kirjoitellut, Siis uppokaat myös vetehen. Meren tyyni. Vesissä mi tyyni tuima! Meri nukkuu unissaan; Huolissa jo tähtää laivur Yhä suljaa pintaa vaan. Mitään tuulta ei niin mistä Kuolon rauha kauhea!
Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan, hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan, sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin: »Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat! Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat, ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet, siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet!
Vaan Al-Hafi sulttaanin defterdar, ma jolle joka DERVISHI. Sit' enkö arvannut? Teiss' ymmärrys ja hyvyys aina tasapainoss' ovat! Vaan vartokaas! Nyt Hafin kahtia te jaatte, vaan hän kohta yks on jälleen. Kas, Saladin näin loistoon puki minut.
Lieko linna kääpiöiden, lasten leikkimaja? Ei meille sijoa siinä meren suuren soutajille.» Istuvat sydämin synkin polun päähän, linnan portin eteen. Se lauloi sininen lintu: »Ihmis-, ihmiskullat, kuinka teiss' on tuhma tieto autuudesta elon! Kuinka nousta nuori kukka voisi vanhan mieleen, suven henki heilimöidä syksyisessä puussa?
Päivän Sana
Muut Etsivät