Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
Sano, kuka Sinon lumos korvamme, Ken toi sen turmakoneen, joka iski Sisäisen sodan haavan meidän Troiaan. Ei teräst' ole, piitä sydämmeni; Suurt' en voi suruani ilmi tuoda: Sanani kyyneltulva upottaisi Ja särkis äänen silloin, kun sen pitäis Enimmin teitä liikuttaa ja saada Teiss' ystävyyden sääli heräämään. Täss' sodanpäämies on, hän puhukoon, Niin sydämmenne sykähtää ja itkee.
He, Frans ja Mimmi, yhä aika lailla Vain jouten juoksi metsissä ja mailla, Ja nukkumaan kuin vihdoin väsyivät, Uusista leikeist' unta näkivät. Täm' ei käy laatuun, sanoi heille äiti, Ja aivan samaa isä myöskin väitti: Ei, rakkaat lapset, täm' ei laatuun käy; Teiss' yhtään elon vakavuutt' ei näy.
Mitä tahdotte te, koirat? Ei sota hyvä, eikä rauha; toinen Peloittaa teitä, toinen röykkeiks saattaa. Ken teihin luottaa, jalopeuran sijaan Jäniksen saa, ja ketun sijaan hanhen. Olette yhtä taattavat kuin jäällä Tulihiili on tai rae päiväsessä. Rikollist' ylistämään teiss' on miestä Ja rankaisijaa parjaamaan. Ken mainett' On ansainnut, teilt' ansainnut on vihaa.
Näin hän vanhuuttaan saa miettiä, toivon ja pelvon vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa, huomaa nöyrtyen myös, ett'ei niin suorahan juosta vanhan helmahan, vaikkapa hän rikas, mahtava oiskin.
"Teiss', everstluutnantti, riutunehen jo voiman nään; toki henkenne tarjota rohkeetten maan eestä tään; elon aamu se mulla on parhaillaan viistoist' ikävuottahan mull' on vaan tuot' enköhän tarjota rohkeis, sitä tokkohan halveksitaan?" Ukon silmä se säihkyvi: "Raudallen tuo kalskahti!
ANTONIO. Jo kauan tiesin, ett' on palkitessaan Alfonso määrätön. Nyt tuta saat sa, mit' ennen kukin läheisistään sai. PRINSESSA. Kun ensin näät, mit' on hän suorittanut, kohtuullisiksi meidät huomaat vain. Tääll' oomme vain ens todistajat tyynet sen suosion, min tulevainen aika on hälle suova kymmenkertaisna. ANTONIO. Jo teiss' on varma tuki maineelleen. Ken epäillä sais, kun te kiittää voitte?
Tai luulen, että teiss' on pernatauti Ja hiukkaakaan ei miestä. OTHELLO. Kuules, Jago, Min' osaan oikein viekkaan tyyni olla; Mut kuuletkos? myös verinen. JAGO. Ei haittaa; Mut kaikki aikanaan! Nyt piiloon menkää. Kun häntä mainittavan kuulee Cassio, Hän suuren naurun päästää. Ja Cassio raukan hymyt, naljat, liikkeet Sokeessa epäluulossaan hän väärin Käsittää aivan. Mitä kuuluu, luutnantti?
Vaan hetket vieri, päivä jo länttä purppuroi, kun Suomen joukon miehuus nyt viimein voiton toi; se kaikki esteet mursi, se kaikki tieltään löi, ja turva tyyni jälleen nyt vanhust' ympäröi. Kun harjult' alas kulki jo parvi viimeinen, niin parven kohdall' ukko nous suoraks oieten: »Te Suomen urhot nuoret, teiss' onko ketäkään, ken sanat kuulla tahtoo soturin harmaapään?
Päivän Sana
Muut Etsivät