Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Pois jätä hourehet hullut, pienen onnesi miete, taikka on loppusi tullut! Taikka sun sitoo pettymyksien liete, voimasi nitoo murheen muratti tumma, tyhjyys on tultesi summa! Taikka sa sammutit syyttä liekkisi, jonk' oli määrä syleillä äärettömyyttä; poroksi polttaa väärä, leimuta, lyödä kattohon taivahan kuvun vuoks koko ihmissuvun!
Missä kasvanut oot, enkeli armas sie. Kunnes laskeutuin loit valohengelles Friggan armahan haamun, Maisen matkani kaunistain? Tie jos pilveytyy, pistävi ohdakkeet, Tai jos painaen ies henkeä huolettaa, Oi kuink' autuas rientää Silloin armahan rinnallen! Jalkaan' hempivi maa vienona kuin kevätuul', Kuplan-helppona on maaelo murheineen, Suonet aaltona tuutii Sielua taivahan autuuteen. Nuoruus.
Tai rauhan-enkel', Luojaltansa Jok' anoo maalle armoa? On ihminen, on luonnon lapsi, Keväimen tytär nuhteeton; Ylkänsä pelkää luopuvaksi Siit' on hän valpas, rauhaton. Ei unta saa, hän hiipii yöhön, Hän etsii kullan kotoa: "Oi, jospa aamun koittehessa Ylkääni voisin kohdata!" Ei kuu, ei tähdet taivahalta Valaise tietä tyttösen, Epäilys häitä toivon peitti, Kuin taivahan yö pilvinen.
Eräkkäisyydessäin Ma kun istuelin, Valot taivahan näin, Miten autuahat Yli yön, utujen Sätien samoovat Ikisiintävihin; Ja mun rauhani men', Ja ma miettielin: Jumal', loppumaton Ikivaltasi on; Jos se käskenyt ois, Tahi vihjonut ees, Mun se tähtenä sois Mennä kirkkautees Ja nyt tääll' ikävöin!
Ja kuin hukka, jonka hääti Lammaspaimen laumastansa, Niin hän suurehen solahti Kuivahan kahilasuohon: Siinäkin sopottelevi, Joka kaisla kuiskoavi: Ei kukana ilman alla Ole orvompi sinua. Mätäs päätyi päänsä alle, Kaislan sänki sängyksensä Sekä yllensä sininen Kansi taivahan katoksi, Kunnes yhtyi yö pimeä, Otti alle siipiensä, Pannen mustan palttinansa Uroholle uutimeksi.
Voi houkko muu ystävän'!" "Oi heretkää, mua kuulkaa, Pois leikki nyt veikkosein, Jo lauluun kanssani tulkaa Taas vienoisin sävelein. "Niist' ei mun armaani herää, Ei siit' ole huolta, ei! Niin nukkuvi hän täll' erää" "Mitä, hänet Tuoniko vei?" "Ei toivon tähtönen paista Nyt enään ikkunastans, Mut tuolta taivahan laesta Se täst'edes vilkkuvi vaan!
Kohta jo Korsika jää kera Sardinian vasemelle, Oikeellen Baleaarit jää Pityuusien kanssa, Kolmann' iltana lasketahan jo Ibeerien aukkoon, Aamu kun alkavi taas, eteläänpäin kääntyvi kulku. Siinäpä synkistyi yht'äkkiä taivahan ranta, Synkkeni myös merimiehien mieli, kun uhkaavaisna Afrikan äärilt' ilmautui iso kaapparilaiva. »Kaupit, antaukaa!
Sen johdosta syntynyt päätös ryöstää lapsi oli, koska se toteutui, seuraustensa suhteen suurimmasta merkityksestä, vaikka seuraukset vasta pitkän ajan kuluttua tulivat ilmi. Vihdoin läheni päivän ruhtinas luoteista taivahan rantaa. Ei Helenaa näkynyt, ei kuulunut. Kaksinkertainen levottomuus vaivasi Lovisaa.
Turha sun mulle on kaunaa kantaa, retkeni rientää jo taivahan rantaa, kohta, kohta sen taaksi haihtuva on elon harhaisen haaksi. Mahtuvat sinne syyttävät sanat, laulujen laineet ja venhojen vanat, kenties kun olen siellä, muistaa voit mua muullakin miellä. Koe mua hetkinen, hetkinen sietää! Pyydä en suotta, sen sallimus tietää, sama, mi tielleni johti Sun, jolle lempeni leimuta tohti.
Ma poies mennehen polvekseen nään lapsuusmaailman riemuineen, nään kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja ompa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Eli Rem.
Päivän Sana
Muut Etsivät