Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Muistatko minua poissaollessani?" kysyi Valdemar vapisevalta neidolta, kun tämä hyvästijätössä sitoi taivahan sinisen vyöttimen hänen hoikan vartalonsa ympärille ja kyyneleensä putosivat hänen kädellensä. "Niin kauan kun elän," sanoi Signe suloisesti. "Mutta ethän sinäkään unhottanee minua sodan kauhuissa?
LOUHI: Kautta kuun, lävitse päivän, ylitse taivahan yheksän, kysy tältä impyeltä, kenen lasta kantaa hän povensa alla? Ethän liene ensimmäinen, ken joutui revon ritahan. V
Ja laulut kaipuutani kantaa: Oi tule, armas, takaisin! Kun ikivanha taivahan isä levollisin käsin vyöryvistä pilvistä siunaavat salamat maanpäälle kylvää, suutelen viimeistä viittansa lievettä lapsekas vavistus rinnassa syvällä. Sillä ei jumalten kanssa sovi mitata itseään ihmisen.
Mutta Suomi ja Ruotsi ovat yhteen ommellut tunturien kautta pohjoisessa, Tikan langalla ja paljolla muullakin. Kohoa, kotka sä, päivään päin, Kun kunnon siipesi kantaa! Kas, myrsky riehuvi rynnistäin, Pilv' etsii taivahan rantaa. Vahv' ollos, kuin hän, ja tarmokas, Ja voita maailman matkallas Vastukset, jotk' elo antaa.
Lasten mieltä tuntemaan Pyydä Hengen valo; Heistä opi ainiaan Kuulijaisuus jalo! Jotk' ei vielä vastahan Ota pahennusta, Viittaa tielle taivahan, Kun teet parannusta. Jos et muutu mieleltäs Lapsen kaltaiseksi, Nöyräks, siivoks, itsessäs Hyvään haluiseksi; Pahassa jos paadut vaan, Makaat synnin unta: Osakses ei tulekkaan Taivaan valtakunta. Käsitä, oi, sielu, tää, Lasten tavat opi!
Minä kiittelen onnean' aimoa, Joka suuntasi lempeni Sinuun, Ja ma kiitän Luojoa taivahan, Ja ma Sulleki kannan kiitostan', Kun kiintyi lempesi minuun: Sinä vartia mieleni puhtauden, Sinä ensi ja ainoo armahuen', Sua kiitän!
Vähitellen oli nimittäin kaikkia tähtiä, koko taivahan säteilevää sotajoukkoa ruvettu pitämään jumalaisina olentoina, vaikka tosin arvoltaan alempina kuin kuun, auringon ja kiertotähtien jumalat, joiden palvelus oli jo aikaisemmin alkanut.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, Hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, Mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon Kuin ijäksi kannettavakseen mä häpeän taakan suon».
Polyhymnia urhouden uskoa laulaa; hänt' itkien, säälien siskonsa kaulaa, sanan lohtua montai on Melpomenella, vain tanhunsa tenho on Terpsikhorella, sen hurmalla siskon hän huolta nyt lientää; mut laulu, mi taivahan rantoja rientää, vie tähtihin outoihin viestiä uutta, miten kaipasi kuoleva kuolottomuutta, kuink' kuolottomalle hän lempensä antoi ja kuink' iki-immyt kaihonsa kantoi.
Taivahan nimessä, miss' olen nämä kasvot ennen nähnyt? Ai, c'est ca, nyt muistan jo. Kakstoista vuott' on sitten. Garcon," huudahti hän rajusti, "tunnetko runollista perkelettä?" "Kyllä, kyllä minä perkeleen tunnen," vastas André. "Très-bien! André ei vastannut; niinkuin ammuttu nuoli kiiti hänen silmäyksensä pois Olgahan, joka telttiä läheni. "Tääll' on kenttätuoli!" huudahti hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät