Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Pois aurinko painui, lankesi ilta, jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. Siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen puolesta taisto on vaikein.
PIETARI. Siis ette tekään voi antaa pois valtakuntaa; sillä se on minun teidän jälkeenne! SKULE KUNINGAS. Nyt minä tulen! POOL FLIDA. Jumalalle olkoon kiitos! Elkää katsoko minuun! Minä en kärsi, että minua katsotte nyt, kun olen sairas! Suuri taivahan Jumala, mitä olin tekemäisilläni. PIETARI. Oi, suokaa minulle anteeksi; tiedänhän että se, jota teette on oikein.
Mut kilpi tuo, se on kultani mun, ja tähdet on silmäis tulta, Ja minä se kotk' olen ilmassa, noin muiskun ma ryöstän sulta! Tahdotko, neitonen, kanssani tulla? Tahdotko luomisen henkiä kuulla? Tahdotko poimia kukkia maan? Tahdotko nähdä taivahan palon, Tähtitarhat ja kuuttaren valon? Tahdotko vaan! Tahdotko riemuja kanssani jakaa? Tahdotko surra, kun riemujen takaa Kohtavi silmää huolinen tie?
»Oi, heretkää, mua kuulkaa, Pois leikki nyt, veikkosein, Ja lauluun kanssani tulkaa Taas vienoisin sävelein. Niist' ei mun armaani herää, Ei siit' ole huolta, ei! Niin nukkuvi hän täll' erää» »Mitä, hänet Tuoniko vei?» »Ei toivon tähtönen paista Nyt enää ikkunastaan, Mut tuolta taivahan laesta Se täst' edes vilkkuvi vaan!
Pain. 13/2 1878. Himojen liekki Lekahti maassa, Poroksi poltti Maan asujat. Jumalan kosto Taivaalla syttyi, Lakaisi maasta Turmelijat. Siunaus lailla Taivahan kasteen Virtaili taasen Elohon maan. Paisteella armon Luojamme nosti Henkensä maassa Hallitsemaan. Elämän henki Kukoista maassa, Kohoita luonto Korkeuteen! Himojen liekki Tomuhun paina, Säilytä luotus Ikuisuuteen. Pain. 9/3 1878.
Luulen tietäväni Isokyrön tappelusta yhtä paljon kuin veli itsekin, mutta veli Bäckiltä en ole kuullut siitä halaistua sanaa. Taivahan turkkilainen! Ja hän on kertonut siitä kokonaisen iltakauden!
Satamasta kulki meren alitse köysi makasiineihin ja sitä myöden kulkivat tynnyrit, siinä salaisuus. Aamupuoleen yötä uskalsi kapteeni laivasta soutaa maalle. Tuuli oli kiihtynyt ja vettä oli ruvennut satamaan taivahan täydeltä. Näyttipä kuin olisi taivas mielihyvillään nähnyt öillistä työtä, kun näin kaikin tavoin sitä edisti! Kapteeni ei tiennyt kauppiaan sairastumisesta.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentävä lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikä rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee. Päiväni päätyy ja elämäni katkee, Multa se mureheni peittää ja kätkee. Kultaansa sureva.
Myöskin yhden jalkamiehen näen minä! Taivahan Jumala, mikä odottamaton apu!" Helena huusi korkealla äänellä, mutta hänen äänensä ei olisi voinut kuulua, jos ei hän myös olisi huiskuttanut nenäliinaansa.
Yö oli aaveen, yö oli haaveen; sulho ja morsian kulki, helkkehet unten, välkkehet lunten yö pyhä piiriinsä sulki, seisoi hongikko harras ja vakaa, kuutar kummia seuloi, valkeus taivahan rantojen takaa morsiushuntuja neuloi.
Päivän Sana
Muut Etsivät