Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Jouduin Loran rantahan. Morannal Maata vallitsi runojen, Maine tytärtä ihanaks' sen kiitti; Urhoin kanssa taistelin hänestä. Tornissaan Morannal vanha, sokee Istui, pojat sen kukistin; Saaliinani laivahan vein Oihonnan, Häitä aaltoin seljillä pidettiin. Isä tiedätkö mit' ompi rakkaus? Ootko tuntenut riemua, Jossa maan ja taivahan loisto yhtyy, Ikikukkivaa kuin taivas, maa.
Kuin airuet Taaton taivaisen, kointähdet korkean aamun, palas Suomen joutsenet jälkeen yön, jään, hallan ja hirmujen haamun, haki muinaista metsälampeaan, sen laineista laulun saarta, näki siellä nyt temppelin valkean päin pyrkivän taivahan kaarta.
Pysähtämättäpä vaan teit' ikuiset tunnit Taivahan aloja halki lennättävät. Mitä matkaa ootte jo kulkeneetkaan, Kunnes, viipyen povella armahaisen, Teit' ma ja sydänyötä oon unhotellut! Laulusirkalle. Autuas oot sa, pienokainen, Joka puitten lehvähillä, Vienon juoman viehättämä, Kuninkaana lauleskelet!
Vaan nyt kun kiiltää tähdet taivahan, Sois taidelaulu ihanasti; Moraalisenpa laulun lasketan, Lumoaksein neittä varmemmasti.
Eihän tuo miesrukka taivahan nimessä, ollut hänelle mitään pahaa tehnyt". "Hän ei ollut mikään varas sen kyllä tiesin", sanoi Louise. "Hän oli ylpeä ja kunniallinen! Sellaiset hyvät, siniset silmät" hän vaikeni yht'äkkiä ja punastui aina korvia myöden. Etehisen oven ulkopuolella tuskin kolme askelta itsestänsä näki hän pitkän, solakan vähän laihahkon nuoren miehen.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Niin, taivahan nimessä, toinen portti on auki; sen kautta he pakenevat! DAGFINN BONDE. Ylös Martestokkelle! Kostakaa miestappo Lookon luona! HOOKON. Te kuulitte sen; hän tuomitsi lapseni henkipatoksi, viattoman lapseni, Norjan valitun kuninkaan minun jälkeeni! KUNINKAAN MIEHET. Niin, niin, me kuulimme sen! HOOKON. Ja mikä rangaistus on määrätty semmoisesta rikoksesta?
Todella sir Kenneth, teidän ja toisten urhoollisten kansalaistenne olisi pitänyt antautua tuon Richard kuninkaan vallan alle, ennenkuin tälle kaukaiselle sotaretkelle lähditte rauhattomasta maastanne". Kennethin vastaus oli pikainen ja ylpeä. "Ei, taivahan kirkkaan loiston kautta!
Päämme päällä taivahan uhka; laulun lippaassa tunteen tuhka. Yössä, hangella yhtyi tiemme. Hangen lapsia Lapista liemme. Poloinen, järkevä pääni, jäykkä, ylpeä jääni, etkö nyt hallita voi harmaata ees ikävääni? Muistelen päivin ja öin, karkoitan toimin ja töin ääntä, mi mielessä soi, armasta, ah, ikävöin.
Hän tuhlas kaunehensa kalleimman, min hälle antoi armo taivahan, tuon itseytensä lahjan ihanan, mi suodaan kurjimmalle, köyhimmälle; siks hänet nyt on Herra hyljännyt, siks on hän maailmassa orpo nyt, siks häntä vaivaa päivät päätetyt, ja ilta varhainen jo vaipuu hälle.
Häll' on kukkeus kaihovan nuoruuden, häll' on punaiset kynnet kuin taivahan rusko, häll' on pitkät ripset silmien ja lempeä, tyyni usko: Hänen sielunsa nukkuu Nirvanaan kuin kukkaset katoovat kirsikkapuista ja palaa kerran maailmaan eik' enää itseään muista. Hän oli vallaton nuori Pan, hän oli sukua suurta: hän olihan jumalten juurta ja hän eli kuin poika kuninkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät