United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siks, jalo ystäväni, harki tuota: Maamoukka tahtois Brutus ennen olla, Kuin Rooman pojaks itseänsä kiittää Oloissa näissä vaikeissa, joilla Rasittaa meitä tämä aika uhkaa. CASSIUS. Iloitsen että heikot sanani Saa Brutost' irti senkin verran tulta. BRUTUS. Jo loppui ilve; Caesar palajaa.
Ja yksin tullut Suomen päivä ei, vaan ajan orhi eellä viestit vei ja Suomen mieli kulki kupeellaan ja ohjaksissa istui onni maan ja valtikkata kantoi Suomen valta ja ristirinnoin Suomen kieli kulki ja kansan riemu kaikui kaikkialta ja Suomen laulu juhlasaaton sulki. Ken ei nyt tahtois nähdä ruhtinastaan, niin, nähdä sekä näyttää lapsilleen?
Enhän minä mitään pahaa tee. Jospa näkisitte meidän impiämme. Ne, ne poikia hyvästi pitelevät. Kyllä, suomalainen impi, Olet kaunis tosiaan, Mutta vielä kaunihimpi On kasakan morsian. Jospa meidän impiämme Nähdä saisitte te vaan, Kylläp' ette enää tänne Tahtois' tulla laisinkaan. Donille jos tulisitten Heitä kerran katsomaan, Saisittepa nähdä sitten, Että totta laulan vaan.
COMINIUS. Pois hän saaliin kielsi Ja kalleudet hylki, niinkuin oisi Ne pelkkää lokaa. Vähemmän hän vaatii, Kuin mitä kurjin antaa vois, ja katsoo Työn palkinnoksi itse työn, ikäänkuin Vaan aikaa tahtois ajan vietoks käyttää. MENENIUS. Todesti jalo! Kutsukaa hän tänne! 1 SENAATTORI. Coriolanus tänne! PALVELIJA. Hän jo tulee. MENENIUS. Coriolanus, konsuliks sun tehdä Senaatti näkee hyväks.
On yöllä käydä mahdotonta, siksi tyyssija hyvä nyt on tuumittava. Eräitä tääll' on oikealla, heidän luo sinut johdan, jos niin tahdot; luulen, kun heihin tutustut, sun ilahtuvan.» »Kuink' oli?» kysyi Mestari. »Jos joku yletä yöllä tahtois, estäisikö hänt' toinen? Vaiko hältä voima puuttuis?»
Mit' on se? Sano! mitä tulee meidän? HORATIO. Hän viittaa teitä kanssaan, niinkuin tahtois Hän teille yksin jotain ilmoittaa. MARCELLO. Kas, kuinka lempeällä katsannolla Hän teitä syrjäisempään paikkaan viittaa; Vaan älkää menkö. HORATIO.
DESDEMONA. Luin, armas. OTHELLO. Synnin jos sa muistat, joka Viel' armoluojan sovitusta kaipaa, Sit' oiti rukoile. DESDEMONA. Voi, puolisoni, Mik' aikees? OTHELLO. Tee se joutuun; syrjään käyn mä. En valmistumatonna sieluasi Ma tahtois murhata; en, jumal'auta, Ma sieluasi tahtois murhata! DESDEMONA. Sa puhut murhasta? OTHELLO. Niin puhun. DESDEMONA. Sitten Mua, Jumal', armahda!
ALBANIAN HERTTUA. Anna hengen mennä; Sit' älä kiusaa! Vihamies hänt' enää Tän tylyn mailman piinapenkissä Kiduttaa tahtois. EDGAR. Totta, hän on kuollut! KENTIN KREIVI. Ihmeellist' että näinkin kauan kesti Tuo varjo-elämä. ALBANIAN HERTTUA. Nuo täältä viekää! Yleinen suru olkoon ensi työmme. KENTIN KREIVI. Mun pakko täält' on heti matkustaa: Isäntä vartoo, viipyä en saa.
Hänen luontonsa on kuin leijonan: hän vallata tahtois maailman, maan tehdä Ruotsista mahtavan, sill' ettei mittaa, ei määrää. Hän merestä ryssän jo työnsi pois, nyt vuoro Puolan ja Tanskan ois, ellei jo Saksasta torvet sois, päin vaatien uskoa väärää.
RISTIRITARI. Ei poika? Eikö? Ei sittenkään, ei sittenkään, jos ois sydämeen tyttärenne avannut tien lemmelle jo kiitollinen tunto? Ei sittenkään, jos viittaustanne vartoin he yhteen sulaa tahtois kumpikin? Vait ootte? NATHAN. Hämmästynyt, ritarini. RISTIRITARI. Mä hämmästytän teitä? Oudot, Nathan, ei teille omat aatoksenne lie? Mun suussain hämmästyttääkö ne teitä? En ymmärrä.