Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mutta hovinherran rinta syttyi, palaa roihunaan, Polttopuikseen kultakutrin tytön tahtois kiihkossaan. Vaan jo ruokakello kutsuu, tyttö vaatehtii. Hoviin herra astuu, yhä rinta liekehtii. Vierii viikko, kaksi, niin ei Silja lammess' enään ui. Turhaan Antin Paavon ääni kaipausta kajahui. Hovinherralt' otti Silja pestin kaupunkiin, Maalle Paavokaan ei jäänyt, vaikka kiusattiin.
Mutta koko mielialan täytti omituinen tyydytyksen tunne siitä, mitä vaimo ja tytär olivat tänä iltana jutelleet. Enimmin kiinnitti väsähtäneen mielenkiintoa kysymys, mahtaisivatko Martti ja Liisa tulla takaisin? Sekä vähän myöhemmin: mitähän patruuna nyt tahtois Pihlajaniemestä? Ajatellessaan sitä, piiputteli hän jo vuoteenlaidalla.
Ensimmäinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'yöstä Se mailleen käy. FLEANCE. On myöhempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua.
André tunsi hänet jälleen sen puoliks pois-pyyhkiyntyneen valokuvan mukaan, jot' isänsä oli hänelle näyttänyt; osoittihan tämä hänen juuri omia kasvojansa! Ja vaikkapa koko maailma tahtois todistaa, ett'ei se ollut hän, olis ääni hänen sydämessään kuitenkin sanonut: "sinun äitis oli hän!" Oliko tämä veren ääni? Kiirein askelin kiiti André eteenpäin, hän yht'äkkiä rupes pelkäämään omaa luontoansa.
Ei epäsointua Se suvaitse. Ah sua kuunnella Mun sydämmeni tahtois' ijäti, Kuin taivaan kannelta. Kuuluu jyminä. SALLA. Oi Salmoni! Kuuletko jymyn? Kätkey puistohon, Pois tästä lähde! SALMO. Jättäisinkö sun Noin yksin tuulten pyörtehesen? SALLA. Mun Nyt jäädä suo! Sä piile puistossa, Siell' odota! Vaan vihas kahleita
Katso, Canzio, helvettiä, joka tämän naisen silmistä ruiskuu ulos, helvettiä, joka kerran sinua polttaa. CANZIO. Vaiti, Rachel! Minä en tahtois osoittaa sua kohtaan vihaani, Jumal' avita! sitä en tahtois. RACHEL. Mutta minä tahtoisin, että tapahtuisi niin; sillä hunajamakeaksipa nyt tuntuu välillämme vihan katkera kiukku. Mitä lausuin äsken? Että tukehtuisin? Vale!
ELISABETH. Ei kaiketikaan; York, mun poikani, Mitassa, kuulen ma, jo hänet voittaa. YORK. Niin, äiti; mutta minä sit' en tahtois. HERTTUATAR. Kuin, nuori lanko? Hyväksihän kasvu. YORK. Näet, mummo, setä Rivers kerran sanoi, Kun illasteltiin, kasvuss' että voitin Jo veljeni; "niin", sanoi setä Gloster, "On yrtti hento, mutta ruhka rento."
Hei, ne sinkuu liehuissaan varastoiden kuiviin orsiin, tarttuu pehkuihin ja korsiin, kuivat sälyt kaikki löytää, ja nyt telmii, kuin ne maan raastaa tahtois juuriltaan; kohti taivaankantta töytää hurjapäät! Turhaks näät taistos luonnonvoimaa vastaan, väistää voit sa ainoastaan, alistut, kun hukkuu työs. Tyhjiks jäi paikat palon; myrskyyn lentää tuhka talon.
Ja ratsumiesi, muista sie: ei aina auvoon lempi vie; se meille kuolon polku lie, mut milloinkaan ei harhatie!» Tahtoisin kiittää Sua kerran niin, tuo kiitos että tunkis sydämiin, sieluihin ihmisien ijäisiin, ne tehden toisillensa hellemmiksi; Sua siitä kiittää tahtois sydän tää, kun sitä suuri päivä lämmittää, kun murtunut sen murehelt' on jää, sen liikkeet käyneet inhimillisiksi.
REGAN. Isäni ristilapsko teitä väijyy? Edgarko, jolle isän' antoi nimen? GLOSTER. Oi, häpeä sen peittää tahtois, rouva. REGAN. Oliko hän sen irstaan joukon seuraa, Jok' isälläni palvelee? GLOSTER. En tiedä. Oi, kurjaa, kurjaa liiaks! EDMUND. Oli, rouva, Hän oli sitä joukkiota. REGAN. Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet.
Päivän Sana
Muut Etsivät