Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Tällä pitojen pitämisellä ovat nyt kaikki velkamme maksetut; nyt voimme ovemme sulkea, asettua levollisiksi ja lukon taakse panna hienot posliinimme. Bogus rouva sanoo myötäänsä ettei hän tahtois elää miten rouva Munter, jolla ei koskaan ole talo tyhjänä vieraista kaksi, kolme aamiaisella yhtenä päivänä, puolen tusinaa toisena päivänä päivällisillä, ja kahdesti viikossa pieniä iltaseuroja.
No, rientäkää! MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. Neljäs kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. BRAKENBURY. Miks olette niin synkkä tänään, prinssi? CLARENCE. Oi, yö se oli kauhistava, täynnä Pahoja unia ja ilkinäkyjä! Niin totta hurskas kristitty kuin olen, En moista yötä tahtois elää toista, Vaikk' iloja ma mailman täyden saisin; Niin täynnä tuskaa, kauhua se oli. BRAKENBURY. Mit' unta näitte?
Miks' ei myös kuolla voisi elämäkseen, Kun kuolee sille, joka aina elää. Tuo totuus, pitkäin taistelujen löytö, Se tahtoo lopulta mun kokonaan, Kuin kade sulho, jok' ei morsiostaan Suo sormen vertaa muiden omistaa, Vaikk' isä, äiti, sisko, veikko kukin Myös tahtois osan rakkaudelleen.
Niin armasta tääll' asustella ois, Kun mieli täynn' on toiveit', aatteitaan Ja sydän vasten rintaa painaltaa Kun tahtois ihmistä jok' ainoaa. Mun mieleni vaan luokses nostata, Suo täällä työtä, anna voimia. Oi, Jumalani, ellös ota pois Mua maailmasta ennen aikojaan! TUONI JA EL
Ja se riehuu ja kiehuu ja kuohuu ja käy, Tulen lailla min ves' sokasee, Ylös pilvihin vaahto se huuruna käy, Ja tulvaa tulv' yhä vaan ajelee, Ja se loppumattomalt' aivan näyttää, Meri kuin meren uuden tahtois täyttää.
Teidänlaisianne lie luostarissa paljonkin? MUNKKI. En tiedä. Mun, rakas herra, täytyy totella. RITARI. Järkeilemättä teettekö sen myös? MUNKKI. Kuin totella voin muuten, rakas herra? Ain' yksinkertaisuus on oikeassa! Kai tietää saan myös, ken se minuun tahtois lähemmin tutustua? Itsestänne en sitä usko. MUNKKI. Sopisko se mulle? Mua hyödyttäiskö se?
Ei tahtois enää Sielumme kuolematoin asunnossa Asua synti-riettaassa. Se tuntuu Hänelle ahtaaksi. Hän ikävöitsee Jo päästä pian siihen kotihin, Miss' ilo suur' on, suru tuntematon. KAARLO. Ei kuulu vastausta. Syvästi Tuon töllin asujamet makaavat, Mut rynnäkön teen uuden voimakkaamman. T
Hälle isä, niin takas kukin, vilpillinen olla ei ole voinut; ennenkuin sit' uskoo hänestä, tuosta rakkaast' isästään, niin ennen veljiäänkin, joista muutoin niin mielellään vain parast' ajatella hän tahtois, petoksesta syyttää hän; ja selville hän petturit saa kyllä ja osaa kostaa. SALADIN. Niin, ja tuomari? Mitk' annat sanat suuhun tuomarin, ne pian kerro!
Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan, Mut turhaan elon-voimaa hän etsii unistaan. Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa, Ja hautaa kohden Suomi jo päänsä kallistaa. Mut silloin sana kaikui terävä, voimakas: Tuon elonsanan lausui mies uljas, tarmokas.
Myös on minulla komennossani eräs pitkä, änkyttävä vaaleatukkainen hoitukka, nimeltä Pepe, joka tekee työtä puutarhoissa ja mielellään tahtois olla minun passarini, johon virkaan kumminkin Mateo Ximenes, "Alhambran poika," on ennen häntä ennättänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät