Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
RUOTUS: Siis olet mulle kiitollinen, että sun talohon otin? TAPANI: Kuink' en oisi? Totta toki. Toki tää toista on eloa, kuin oli ennen laukun kanssa taloteitä tallustella. Teitä kiitän ma ijäti. RUOTUS: Se piankin nähtänehen. Peljännetkö? TAPANI: No, minä en pelkää niin mitänä jos ei varsin hengen vaara. RUOTUS: Täss' ei ole. Naisen näitkö, tuon, joka kylpyä kyseli?
Te, äiti, ja te rouva, suvainnette Täss' asiassa antaa lausuntonne. BUCKINGHAM. Ken prinssin noutaneekin, Herran tähden, Me emme molemmin saa kotiin jäädä: Matkalla keinon keksin, miten alkaa Sovittu juonemme ja prinssist' eriin Kuningattaren pöyhkä suku saada. GLOSTER. Mun toinen itseni, mun neuvostoni, Oraakkeli ja profeetta! Kuin lapsi, Ma seuraan johtoasi, armas lanko. Ludlow'hon siis!
Täss' seison mä impeni kanssa, Ja kiharamm' tuulessa liehuu, Ja laaksoen hyminä soi Kuin ijäisen lemmen ääni, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Syyskuun päivä on ja raikas pohjatuuli Vuorten harjanteilta huminalla kiitää, Pilvivuorii harmait' alas kiiritellen Pimentolan summast' maasta.
Täss' on virteni vähäiset, Lapselliset laulelmani! Suosit niitä vai vihannet, Ethän polkene poroksi. Kun et viihdy kuulemahan, Ohi korvaisi kuleta, Salli ilmoja samota, Koetella korkeutta: Kyll' on taivaalla tiloja Sävelille suuremmille, Saati pienen lehtolinnun, Lauluille vähäväkisen. Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan.
Sa puhut pilaa: Hän puolisoineen jahtimajass' on Tään hauskan ajopaikan pohjoispäässä; Ei siitä tuntia, kun hänet näin. MARTIUS. En tiedä, missä nähtiin elossa, Mut voi! Hän täältä löyttiin kuollehena. TAMORA. Miss' on mun valtiaani, keisari? SATURNINUS. Täss', armas, mielimurteen murtamana. TAMORA. Ja miss' on Bassianus, veljesi?
Tää täss' on liian heikko syntityöhön: Tää kunnon vesi miest' ei ojaan kaada. Ei ruokaani se raiskaa. Pidot röyhkät Jumalten kiitokseen on liian pöyhkät. Niin tuhmaks älkää tehkö mua. Ett' uskon valaa vannottua, Ett' aatan luotan kyyneliin, Tai koiran valhekuorsauksiin, Tai tyrmäst' irti päästäjääni, Tai ahdingossa ystävääni! Aamen! Nyt alan työn: Rikas syntiä tekee, minä juuria syön.
Teit' en ma lemmettömiks syytä; teille En lapsen nimeä, en valtaa suonut; Nöyryyttä teilt' en velo: julmaa ivaa Siis tehkää vaan! Tass' olen orjananne, Hylätty, köyhä, heikko, kurja vanhus. Oletten toki halpoj' apureita, Kun, kahteen tytär-hylkyyn liittyneinä, Korkeuden voimat lasketten näin vanhaa Ja harmaapäätä vastaan. O! o! kurjaa!
Hän mulle: »Heistä syyllisimmän näen hevosen hännässä ma laahautuvan päin laaksoa, miss' sovitust' ei synnin. Rutommin aina joka askeleella elikko rientää, kunnes murskaa hänet ja jättää ruumiin rujon, muodottoman. Nää kierrä kauan kappaleet ei taivaan» täss' ylös katsoi hän »kun selväks sulle se käy, jot' en voi selvemmin nyt virkkaa. Sa jälkeen jääös nyt!
Sano, kuka Sinon lumos korvamme, Ken toi sen turmakoneen, joka iski Sisäisen sodan haavan meidän Troiaan. Ei teräst' ole, piitä sydämmeni; Suurt' en voi suruani ilmi tuoda: Sanani kyyneltulva upottaisi Ja särkis äänen silloin, kun sen pitäis Enimmin teitä liikuttaa ja saada Teiss' ystävyyden sääli heräämään. Täss' sodanpäämies on, hän puhukoon, Niin sydämmenne sykähtää ja itkee.
Ei seudun rauhaa sortaa saa Tyynellä iltaman; Surulle hiljuus armas on, Täss' sydän valvoo onneton. Tuoll' aukealla rannalla Näet neidon kassapään; Kätehen vaipuu otsansa, Hän istuu yksinään, Silmäilee vaiti aalloillen, Ja posk' on lumen-valkoinen. Oi, kauan, öin ja päivisin Hän tuossa nähty on, Niin huomenna kuin eilenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät