Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Keisarinna Katarina Venään emo mainio, hän silmihinsä Sai nyt riemu-kyyneleitä; Lausui noin: "tän' aamun' onnellisna tahdon Muiden onnea mä nähdä. Ruhtinas Potemkin, vaunujamme esiin Tuottakaa, nyt halajan ma Käydä noita kaunihita kartanoita Tuolla kaukaa katsomahan."
Mut kunpa rikas kuuli tän, Niin heltyen näin lausui hän: »Uskollisuutt' ei voita vain Ei kullat maailmain». Ja lausui vielä lisäksi: »Nyt tulen teille hyväksi, Nyt teille kultaa, ruokaa suon Vaan Mustin tähden tuon». Ja koissakos nyt riemuitaan, Ja Musti möris iloissaan; Ja nyt on Musti päättänyt, Ja satu loppui nyt. Lukemisia lapsille III, 1875. F.M. Franzén.
Hän yksin vilpittömäll' aikehella Ja yhteishyvän tähden heihin liittyi. Sävykäs oli hänen elämänsä, Ja alku-aineet hänessä niin sa'atut, Ett' esiin luonto nousta voi ja tehdä Mailman tiedoks: "hän se oli mies!" OCTAVIUS. Avuinsa mukaisen hän kohtelun Ja juhlalliset hautajaiset saakoon. Mun teltassani tän yön maatkoon ruumis, Niin kunnioittuna kuin tulee urhon. Levolle joukot viekää.
Nyt lempeämme ja sen nautinnoita Ei nurja haastelu saa katkeroittaa. Ei elämästä tuokiota saisi Huvitont' olla nyt. Mit' illaks saamme? CLEOPATRA. Airutta kuule! ANTONIUS. Armas riidan henki, Sua kaikki kaunistaa: tora, nauru, itku; Sinussa joka kiihko kilvan koittaa Ihailtavaksi tulla, kaunihiksi. Ei, muut' ei airutta kuin sun! Tän' yönä Katuja kahden käymme, tiedustellen Yleisön mieltä.
Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä. Mistä se Matti ajelee? kysyi vesimies. Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja kopistelemaan tammansa jaloista. Kuuluuko sitä mitä? Eipä tuota erinäistä. Onkos isäntä kotona? Ei oo kotona ... lähti tän' aamuna Lapinlahdelle. Taisi mennä rautatietä katsomaan?
Voi, että Tän kirjan Wittenbergissä mä näin. Voi, ett'ei koskaan muut' ois mieleen tullut Kuin kuiva, rikki-viisas uskon-oppi, Tuo keppihevonen, joll' aika ajaa Kuin punatakki narri laskiaista. Pois, kaunis kirja! Sinut poltan.
Niin hiljaa puhuu henki povessamme, niin hiljaa, selvään sentään, osoittaen, mit' omaksua tulee, mitä välttää. Antonio mielestäin tän' aamuna viel' oli entistäänkin jyrkempi. Mieleeni nous jo paha aavistus, kun heidät rinnan näin. Vain ulkomuoto sa huomaa, kasvot, ääni molempain ja katse, käynti! Kaikk' on vastakkaista, ei koskaan liittoon rakkaus vie heitä.
EDMUND. Mikä nyt on? CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta. EDMUND. Minäkö? En. Sano, mitä se on? CURAN. Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja Albanian herttuain välillä? EDMUND. En sanaakaan. CURAN. No, saatte vielä kuulla. Hyvästi! EDMUND. Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa!
»Profeetta sa hurjamainen! lintu, taikka paholainen! lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: Kaikki multa alas raasta! pois saat lumeet riistää maasta, pois tän kauhuin kodin laasta, mutta suo mun tietää vaan, eikö balsamia löydy, saako hoivaa teillä maan?» Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Jos ilo sull' on nähdä inhat työsi, Niin tuoss' on teurastustes taidon näyte. Oi, herrat, nähkääs: Henrik vainaan haavat Suuns' avaa jäykän uuteen veren vuotoon! Punastu, häpee, rujo luodenkanto, Kun läsnäolosi saa kylmät, tyhjät Ja verettömät suonet verestämään: Tekosi luonnoton ja petomainen Tään perin luonnottoman tulvan nostaa. Jumala, joka loit tän veren, kosta!
Päivän Sana
Muut Etsivät