Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Vaalene ja punastu vaan ja katso minuun, niin kuin olisin vihollisesi ja lörpöttelisin joutavia. Paljon kummallista olen nähnyt, mutta ennen sinua en ketään, joka pelkästä urhoollisuudesta on tullut pelkuriksi ja sitä paitse ei pelkurimaisuus sovi kellekään tuntemalleni naiselle huonommin kuin päättävälle Klealleni.
Helvi, Lilli ja ruustinna tulivat nyt portaille, ja hetken perästä herrat. »Täällä on hauskaa», sanoi rovasti. »Vai niin, Iiri on tullut jo, no se hyvä. Maisteri Aatelilla on sinulle asiaa. Niin, niin, totta se on, älä sen vuoksi punastu.» Leikillään hän lisäsi vielä: »Minä en tiedä, tahtooko hän kahdenkesken jutella kanssasi vai käyneekö se tässäkin päinsä. Siitä päättäköön hän itse.»
Jos ilo sull' on nähdä inhat työsi, Niin tuoss' on teurastustes taidon näyte. Oi, herrat, nähkääs: Henrik vainaan haavat Suuns' avaa jäykän uuteen veren vuotoon! Punastu, häpee, rujo luodenkanto, Kun läsnäolosi saa kylmät, tyhjät Ja verettömät suonet verestämään: Tekosi luonnoton ja petomainen Tään perin luonnottoman tulvan nostaa. Jumala, joka loit tän veren, kosta!
Mutta miksikä sinä punastut?" sanoi hän viime sanat pilkallisesti. "Enhän minä punastu", sanoin, ja lisäsin niin pilkallisesti kuin se minulle Ellin nimen kuultuani oli mahdollista: "Ahaa, kyllä käsitän! Sepä taitaaki olla vallan romantillista, joku onnettoman rakkauden historia varmaanki. Kertokaahan se minulle! Minä lupaan, etten siitä ikinä virka kenellekään. En Leena!
PEMBROKE ja BIGOT. Sielumme siihen hartaudella yhtyy. HUBERT. Palavin kiirein teitä etsin, loordit. Kuningas kaipaa teitä: Arthur elää. SALISBURY. Oi, rietas tuo ei kalmaa punastu! Pois, inhoittava konna! Väisty täältä! HUBERT. En ole konna. Ennätänkö lain? BIGOT. Miekkanne kirkas on; pois tuppeen terä! SALISBURY. Sen ensin pistän murhamiehen nahkaan. HUBERT. Takaisin, Salisbury, takaisin!
Ma seinän raost' utelin, kun isäs Sai kädestänsä poikiensa päät; Näin hänen itkevän ja nauroin niin, Ett' tulvi vesi munkin silmistäni. Kun juonen kerroin keisarinnalle, Hän tuosta ilosanomasta pyörtyi Ja suuteli mua senkin seitsemästi. 1 GOOTTI. Ja tuonko kerrot, etkä punastu? AARON. Kuin musta koira, niinkuin sanotaan. LUCIUS. Noit' ilkitöitä etkö kadu?
Hän hymyili nähdessänsä heidän ystävällisesti juttelevan keskenänsä ja meni mitään sanomatta huoneen lävitse. Mutta Tyyne toivotti Mannille hyvää yötä ja läksi isänsä jälkeen. »Tyttöni», sanoi patruuna, »kuulin äidiltäsi, että olet hylännyt paronin. No, noh, älä punastu, en minä tuosta huoli. Seuraa sinä omaa mieltäsi.
Jos hänen olisi tarvinnut punastua ja painaa päänsä poveensa, niin voisi hän sen ihan poveensa painaa. Mutta hän ei punastu; kaikki muut punastuvat ennen kuin hän. Neitosen ohitse astuu arvokkaasti joku pappissäädyn edusmies. Hän luo katseen neitoseen, kääntyy pois, katsahtaa toisaalle, vaan kun kohtaa kaikkialla saman näön, niin ei hän enää käännykkään.
Mutta saakelin siewä tyttö hän onkin; hänen tähtensä kannattaakin nuoren miehen wähän korwiansa kastella. No, no älä punastu, tyttö; minä huomaan teidän olewan likeisiä ystäwiä. Pentti onkin noin oiwan tytön arwoinen, sillä siitä pulmasta, josta hän on niin kunnialla päässyt, ei suoriakaan joka poika. Ja entä sitten wielä niin oiwallinen kosto noille roistoille!
Päivän Sana
Muut Etsivät