Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Siinä sinä nyt olet, lintu parka, sääli sinua on, että siihen kuolit, ennenkuin kesään pääsit. Mutta oma oli syysi. Enkö varoittanut sinua siellä Vironrannalla viimeksi tavatessamme, että älä tule tänne, ennenkuin kuulet minun kutsuvan. Kevät ei tule, ennenkuin minä laulan sen tulemaan. Mutta sinä tulit vain, et totellut, tahdoit olla kevään airut, saada äänesi kuulumaan ennen minua.
Muuten oli osittain sinun syysi, että minä koskaan tulin sen tietämään.» »Vai niin, sinä siis todella tulit sen tietämään. No, jos sen tiedät, niin mennään pihaan vilkaisemaan ikkunoihin. Suoraan sanoen minä olen tosiaankin levoton tuon Jekyll paran takia. Hänen laitansa ei ole oikea ja minusta tuntuu siltä, kuin täytyisi tehdä hyvää hänelle, että hänellä on ystävä edes asunnon ulkopuolella.»
Välittäjänne mielelläni oisin. Mut, Tasso, vankeudella sovitat sä syysi. Niinkuin annan anteeks sulle, niin lievennän myös lakia sun tähtes. Nyt meidät jätä! Huoneessasi pysy ja itseäsi yksin vartioi! TASSO. Tää tuomar-sanas onko, ruhtinas? ANTONIO. Sä etkö huomaa isän lempeyttä? Sun kanssas mull' ei enää puhuttavaa. Olkoon niin! On mielestäs se oikein.
"Minun vanhempani kyllä ovat kolmasti olleet lumen hädässä, kun ulkona ympäri huonetta oli niin paljon lunta, ettei kahteen kolmeen päivään päässyt ovesta ulos, mutta lumen alle emme koskaan ole joutuneet. Mutta nyt on sinun isäsi hävittänyt metsän, se on hänen tekoansa; hän se on antanut kaataa metsän, joka oli taloni turva". "Se on oma syysi. Hän tahtoi antaa metsän sinulle". "Se on tosi, se".
Elä toki ajattele milloinkaan sellaisia, varoitti Liisa. Minkäs niille taitaa, jos ne tulevat. Unhottaa pois ja käy aina siellä entisillä olomaillaan kylässä, eihän tämä niin pitkä matka ole. Niinhän tuo taitaa olla, sanoi Viija ja oltuaan vähän aikaa äänettä aloitti: Miksikähän se Arolan Maria ei tullut minun häihini? Se asia on ehkä minun syyni, sanoi Liisa. Sinunko syysi.
Sinun tulisilmäs sieluhuni Iski taivahasta tulipalon, Jonk' ei liekit konsa sammu. Herra, Suuri Jehova Sa taivahissa Näet tuskat kurjan Kaifas papin. PILATUS: Haa! Sa peto verta janoova, Tunnetko sa tunnon tuskia? Kurja ihmispelkuri, Sinun on syysi murhatekoni. PILATUS: Minunko syyni, konna katala? Sinähän yllyttäen kaikkia Kansasi nostit raivoon veriseen, Mi vaati Natsareenon uhrikseen.
PORMESTARINNA. Mutta tämä on hävytöntä! PORMESTARI. Se ei ole hävytöntä, mutta tämä on enemmän kuin hävytöntä! PORMESTARINNA. Minä sanon, että se sinusta on ihan puntista prikkuun, aivan oikein, aivan oikein, aivan oikein. Mutta tämä! PORMESTARI. Se, se juuri on niin kuin olla pitää, liian vähän vain sanottu. Mutta PORMESTARINNA. Tämä on sinun syysi! PORMESTARI. Minun? Oho! Päinvastoin!
»Entä sinä?» minä kysyin, ja hymyilyni läpi näkyi tuskallinen jännitys. »En minä», hän naurahti. »Minut saatetaan mestata tai salaa murhauttaa, mutta minua ei koskaan ristiinnaulita. Minä seison siksi kiinteällä ja varmalla maaperällä.» »Mutta miksi sinä sitten saatat piispan ristille? Ethän kieltäne, että se on sinun syysi?»
Sydämmeni taipumaan viel' ehkä tuohon saat sen vihaamaan. Toinen kohtaus. Huone Olivian talossa. HERRA ANTREAS. En, totta totisesti, viivy täällä enää hetkeäkään. HERRA TOPIAS. Syysi, rakas myrkky, sano syysi. FABIO. Niin, syynne teidän pitää sanoa, herra Antreas.
»Totta puhuen, kunnon ystäväni», sanoi Dalgetty, »jos se on paras syysi pyytää herra Duncanin suosiota, niin minä katsoisin edullisimmaksi apua pyytäessäni olla sitä mainitsematta. Sillä minä olen havainnut, että luontokappaleetkin vimmastuvat sille, joka väkivaltaisesti pitelee niiden sikiöitä, saatikka sitten kristityt, järjellä varustetut ihmiset, joiden lapsille on pahaa tehty.
Päivän Sana
Muut Etsivät