United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kas kuinka hän siinä istuu vanhan koninsa selässä", sanoi Witt, "niin tirkistele sinä siinä vaan niin paljon kuin mielesi tekee, sinun syysi kuitenkin oli, että me emme saaneet sitä kaunista taloa. Eiköhän se ole totta, hä? Katsos vaan kuinka hän siinä istuu, kuin jos koko asia ei laisinkaan koskisi häntä; toivoisin että pöllähtäisit sieltä nenällesi!
"Siinä se nyt on, jota jo aikaa olen sinulle sanonut, ja tämä kaikki on sinun oma syysi," vakuutin hänelle. "Hyvä on sen niin sanoa, jolla elämä ja sydämen asiat ovat kaikinpuolin semmoiset, kuin niiden ollakin tulee. Sinä niin mielelläsi sysäät kaikki tämän surkeuden minun niskoilleni, ja syytä minussa onkin, senhän olen jo ennenkin tunnustanut; mutta syytä on hänessäkin.
VILANDER. Saakelin tyhmä juttu, saakelin tyhmä juttu! Kuule Hamari, et suinkaan vielä ole puhunut tuosta asiasta, josta oli kysymys. HAMARI. En en ole vielä ehtinyt. VILANDER. Elä sitten puhukaan mitään; se on nyt tarpeetonta. MIILI. No, mitä nyt on tapahtunut kun pappa on noin huonolla tuulella? VILANDER. Mitäkö on tapahtunut? Ikävyyksiä. Se on sinun syysi, Miili. En viitsi siitä puhuakaan.
Marit näki unta öisin vanhemmistaan, Amerikasta, suuresta Skjölte-kartanota, missä Tore istui, ja vanhasta Gunhild'ista, joka nauroi ja sanoi: "sinulle kernaasti suotu, kaikki on oma syysi". Päivällä hän kävi miettien kummallista kohtaloansa. Marit tuli kovaksi ja katkeraksi. Ajatukset laskivat jäätä sydämen ympäri, eikä täällä aurinkoa ollut sitä sulattamaan.
Voi, elkää riidelkö! MIKKO. Ratkaise, kummalleko meistä tahdot kuulua? JOHANNES. Sen hän jo on tehnyt. Mene kirkkoon huomenna, niin saat kuulla. MIKKO. Seuraukset tiedät. Ratkaise! ANNA LIISA. Hyvä Jumala! JOHANNES. Voithan sen hänelle sanoa, koska hän välttämättä niin tahtoo. ANNA LIISA. Elkää kiusatko minua. Jättäkää minut rauhaan. JOHANNES. Oma syysi.
Oikeastaan onkin vaan oma syysi, että kaikki joutui ilmi. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttän tynttän OLLI. Oletkos huutamatta siinä, taikka minä sinun opetan ! SANNA. Herra ihme, nyt minun silmäni aukenevat. Mutta lakki, Eero, lakki, kuinka se koskeen joutui? EERO. Tuuli sen sinne puhalsi, kun Matin kanssa sillan yli ajoimme. ROINILA. Ja sinne sen jätit? EERO. Minkäs sille tein.
Oi, teidän kanssanne, siskoseni, olen aina tyyni ja onnellinen, mutta en tiedä mistä se johtuu, että jo jonkun aikaa muut ihmiset ovat usein tuskastuttaneet ja ärsyttäneet minua.» «Oi Henrik! eikö se ole osaksi oma syysi?» «Sinä ajattelet Stjernhökiä, Leonore?» «Niin!». «Niin minäkin!
Mutta, totta puhuen, sanat ovat aika hunsvotteja, sittenkuin velkakirjat ovat niiltä kunnian vieneet. VIOLA. Syysi, ystävä? NARRI. Toden totta, syytä en voi sanoa ilman sanoja; ja sanat ovat nyt tulleet niin petollisiksi, että niille ei voi syytä perustaa. VIOLA. Lyönpä vetoa, että olet iloinen vekkuli, joka et huoli mistään.