Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
KENTIN KREIVI. Nyt työn' on täytetty, nyt loppu koittaa. Hyväkö? Pahako? Siin' on, ken voittaa. VIIDES N
Taaton seurahan yksin jäi kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen kävi vihloin; syrjäss' istuen, kyyneltyin tytär ukkoa katsoi, miettien mielessään kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: isä otsall' leppeä rauha siin' oli armaan sees, kuni illan väikkyvä hohde. Kaikk' oli toisin nyt!
Siin' itki ihana nurmi, Aho armahin valitti, Nuoret heinät hellitteli, Ruikutti kukat kanervan Tuota piian pillamusta, Emon tuoman turmelusta; Eikä noussut nuori heinä, Kasvanut kanervan kukka, Tuolla paikalla pahalla. Tämän luonnon surun näkö herättää vähän aikaa nukuksissa olleet Raivottaret Kullervon povessa.
Jos jää Cassio eloon, Hän joka päivä tekee kauneudellaan Rumaksi mun; ja lisäks hälle mauri Kaikk' ilmoittaa voi; suuri siin' on vaara. Ei. Kuolkoon hän! Vait! Tulevan hän kuuluu. RODRIGO. Se hän on; käynnin tunnen. Kuole, konna! CASSIO. Sep' olis, totta, ollut surma-isku, Mut paremp' on, kuin luulet, tämä takki; Sun koitan takkias. RODRIGO. Oo, surman sain ma! CASSIO. Ijäksi rampa! Avuks! Murhaa!
Valosta valoon jos nyt sielus silmän kohotat mukaan ylistyksieni, jo kahdeksannesta sa kuulla tahdot. Siin' nähdäksensä hyvän kaiken nauttii Se pyhä sielu, joka valaisevi maailman viekkaan tosi kuulijalleen. Se ruumis, josta hänet karkoitettiin, Cieldauross' on, ja alta tuskan ynnä maanpaon pääs hän tähän rauhan paikkaan.
Ollos valpas siis, varovainen, poikani armas. Jos sinut siin' on vain ohi auttanut kiitävä vauhti, ei sua saavuta ainoakaan, sivu ei aja silloin, ei, jos vaikk' ajo-orhina ois jumalainen Arion, Adreston hepo nopsa, mi juurt' oli kuolematonta, Laomedoninkin hevot mainiot, maan tämän parhaat." Virkki ja istuutui taas Nestor, Neleun poika, paikalleen, pojan hält' opit, vihjeet saatua viisaat.
Siin' on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, siinäpä ikuinen onni." Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, kun sa tyhjänä tuletki, aina naisetta ajelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi.
SAMERI. Sa minkä käsket, on jo niinkuin tehty. OBADJA. Siis uusi sota, Herra kuningas? Niin; ankarampi kuin on koskaan ollut. Tää hetki vaatii tointa pontevaa. Sa laita käsky, että joukkomme Nyt sotakuntoon varusteleivat. Yöt, päivät miekkoja ja keihäitä Takokoot kaikki Samarian sepät. Vaan siin' ei kyllä.
Miesvilinässäpä Aias päin näet karkasi iskein peitsellään kypäriin, kuvun vaskisen kylkeä vasten; peitsen tiestäpä pirstoutui kypär' uhkeaharja, kun käsi jänterikäs sekä myös ase ankara iski; haavast' aivot hurmehiset terän putkea pitkin pursui maalle, ja hält' elo raukesi; kohtapa kourat maahan sankari Patroklon jalan päästivät jälleen; itse hän suulleen survaltui yli ruumihin, kaatui kaukana mailt' ihanilta Larissan, palkita eipä saanut vaivoja vanhempain, elo katkesi varhain, kun hänet surmaan sorti jo siin' ase ankaran Aiaan.
Toinen Kohtaus. Pirtissä sivu- ja peräovi. KITKA ja LALLI. KITKA. Sa aave hirmuttava oletko Ja manalainen, tänne lähtenyt Mun kurjuuttani kovaa nauramaan? Niin tule! Onnessani ainetta On hahmojenkin häijyyn irvistelyyn! Mut ihminen jos olet, olet Lalli. LALLI. Siin' ette pety. Onnen rikkautta Ma teille toivotan ja iloa!
Päivän Sana
Muut Etsivät