Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Varovasti kulki hän sitä pitkin. "Oi kuu, ole nyt minulle suosiollinen, helota kirkkaasti, äläkä heitä mitään varjoa muurille!" Kuu on hänelle suosiollinen, se valaisee joka kiven, joka sauman muurissa se valaisee nyt myös tuon pienen, tumman portin, joka näkyy muurin toisesta päästä. Hän on löytänyt tuon puutarhanportin. "Tämä siin on se tie, jota Gudula täältä on lähtenyt!
Ties kuinka kauan kuhnaillut ois vielä, mut kun hän parhaiks siin' on tulen tiellä, pau; lensi luoti, miten osuikaan, juur' äijän polviporttiin avaraan. Tapaavan takkiaan hän tunsi jonkin, kurottui, katsoi: puhki on kuin onkin! Lievettä nosti, nosti toista voi, on reikä molemmissa, lempo soi! Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: »Työn tästä Matti räätäli nyt saapi!
Hei, siinähän Nyyrikki kruununi tuo! Sen löysitkö ristinpuulta, missä karsikot huojuu? Siitä mä viis, siin' onhan ne helmyet tallella? Siis sinipiiat ja keijuset karkelohon, nään tuolla jo nousevan auringon ihan Ahtolan lahden suulta.
Jos ei mennyt ois hän, Niin murskaks hänet löisin. Kumma puhe! Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet Tulevat mielehen, niin paras niist' On hyvän veikon kanssa keskustella. Toinen kohtaus. Siin' alku oli, liekö myöskin loppu? Kolmas kohtaus. Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
Tuoll' olen vuorellas sen louhistot kapuellut, Noussut kotkan laill' ain' yhä korkeuteen, Noussut ja nähnyt mun pyhän, armaisen isänmaani, Niinkuin morsiamen tyynenä loistossaan; Nähnyt auringon alas vaipuvan salmien helmaan, Kultia lähteissään heitellen yli maan, Tai punottain, ujostellen kuin salon impyen, nähnyt Kuuttaren kehräävän rihmaa häähamoseen; Tuon olen nähnyt, ja siin' useast' olen istunut yöhön,
Syksyllähän muutatte jo Pölkkypurolle... Kun kerran talo menestyy, niin menestyy talon mökkikin, jos on semmoinen haltia, kuin hovin Inkeri, sanoi puolestaan Leena. Voi kun säälittää, että Tuomaan piti kuolla niin nuorena. Ei se suru milloinkaan Inkeriä jätä... Kuules, Pentti, onkohan siinä perää, että Affleck se oli, joka tappoi Tuomaan? Kyllä siin' on perä.
Ja tämä syvä jumaluuden yhteys, jota nyt kosketan, on usein mieltäin valaissut oppiin evankeliumin. Siin' alku on ja säen siinä, sitten mi liekiks suuremmaksi laajenneena minussa tuikkii taivaan tähden lailla.» Kuin isäntä, mi iloviestin kuulee, syleilee palvelijaa, onnitellen tään vaiettua häntä uutisesta;
KIRRI. Päästä! NUORI JOUKO. Koita! KIRRI. Kopsis! NUORI JOUKO. Ropsis! KIRRI. Eipä. Kapsis! NUORI JOUKO. Rapsis! Toisen kerran! Siin' on poika pempullansa. KIRRI. Kolmas kerta! Päästä! NUORI JOUKO. Nouse! Annahan hövellän hiukka. NUORI JOUKO. Läähätät kuin lahnan poika Katiskassa. KIRRI. Kolmas voitto Miehen voitto. NUORI JOUKO. Koita, koita! KIRRI. Nyt käsiksi! NUORI JOUKO. Rimpuelet!
Puussapa varpusen poikue siin' oli, pienoset, piillen hyykistyi hädän all' ihan latvaan, lehtien peittoon, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas. Pienoset käärme ne nieli, ja piipitys surkea kuului, vaikertain polopoikasiaan emo lenteli eestaas, vaan, kerält' oieten, siipeen kyy kävi vaitelevaista.
Se väikkyy, säikkyy, hehkuu, Vait taivohon tuijottain; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Sulon lempensä vaivoja vain. Rein-virtaan värähdellen Luo päilyä pintaan veen Tuo uljas, pyhä Köllen Siin' uljaine doomineen. Näät doomissa kuvan ylhän, On kultanahkalla tuo; Se kaihoon tieni jylhän Viel' lempeän säteen luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät