Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Hän äyskäsi: »Joutenkos teitä pitäisi tässä syöttää!» Vaimo viskasi silloin vihaisena hänelle vihdan ja äyhkäsi vastaan: »Siin' on vihta! Ala kömpiä siitä saunaan luitasi hautomaan!...
Ei ole laulut lasten laulut, Lasten laulut, naisten naurut, Ne on partasuun urohon... Ja huonosti käy Joukahaisen. Väinämöisen laulu upottaa hänet suohon. Joukahainen Jaksoitteli jalkoansa, Eipä jaksa jalka nousta, Toki toistakin yritti, Siin' oli kivinen kenkä...
Kedolla astutko sa, Olet sa ruusujen ruusu. Liljain liljakin myös. Karkeloiss' liikut sa koska, Liikkuvat kaikki myös tähdet Kanssas ja ympäris sun. Yö! siis olis nyt yö! Nytpä sun loistosi voittaa Loistoa kultaista kuun. Hempeä, armas sa oot, Ja kukkaset, kuu sekä tähdet Palvelee, päivyt, vaan sua. Päivyt! Siis mullekin oo Luojana herttaisten päiväin: Elo ja iäisyys siin'! Joen rannalla.
Niin, kuuttatoista ei täyttää hän viel' ehtinyt, kovan kärsinyt joukkopa tuo verissään suri häntä nyt, ja ruutuihin ympäri seisoivat siin' ääneti sankarit parhaimmat; kuink' kallis hän oli heille, sen silloin ilmaisivat.
Monta kertaa oom mie näht höijjä molempii laiskoi elukkoihe makkaava messäliepeell ja miu mielestäi ol´ yhtä mahollista, jott siin maka
Ainuva, minkä hää pit´ jonkuu verosen, ol´ ruoka puuro, maito ja pannupaisti vot siin ol´ se korkei, mitä hää maailmass ties ja tuns. Mutt jumala armaha! jos vaa puuro ol´ pohjaa palant, sillo hää viskas puurokupi pitki lattijaa ja alko syleksii ja noituu. Niinikkää ol´ hää hyvi kärkäs näpistelemmää ja varastammaa, minkä vaa tapas ja puhtaast häijjyyvestää vaa.
Uneni jälkeen pitkä viel' ei taival meilt' ollut jäänyt taa, kun näin ma tulen mi valkas pimeyden puolipiirin. Olimme siitä vielä matkan päässä, mut siksi liki, että saattoi nähdä siin' asuvaksi kansaa arvollista. »Oi sinä, tieteen, taiteen kaiken tähti, keit' ovat nää, niin kunnioitut, että he täten muista täällä erotetaan?»
"Ja jos tykkien luon' edes harjaunut sotavanhus ois, joku mies, jok' on ruutia haistellut, johon luottaa vois; mut ei, vaan poikapa hento nyt siin' viistoistavuotias, kreivi Schwerin, saa vastata patterista voiko turvata semmoisiin?" Luo nuorukaisen jo rientää hän, kätt' oijentaa: "Pian arpa kuolon tai elämän tääll' lankeaa, elon ehkä, jos tarkkaan tähtäätte, mut kuoleman varman, jos horjutte.
Kylvö tää on kansanhenki, Joss' on vankka varustus; Siin' on toivo, siinä turva Siihen mull' on luottamus. Suomen kansa katajainen Kesti myrskyt, tyynet sous, Käytti vuoroin kuokkoansa Vuoroin taistoon tuimaan nous. Suomen kansan kirves kaasi Lakkalatvat hongat nuot, Suomen kansan aura käänsi Nurin nurmet, korpisuot.
Siin' oli Riita ja Riehu ja hirveä Turma ja Surma, kietoi kons' elävält' uron vammatun taikk' ehon aivan, kons' elotonta jo vei, jalast' ottaen, pois läpi melskeen; liehui harteillaan punahurmein hohtava vaippa. Kuin elo niiss' ois ollut, niin kävi tuoksina taiston, toinen toiseltaan koki raivoin kaattuja raastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät