Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Valssin loputtua tuli Elise Saaran luokse; «tyttö kultani!» hän lausui ystävällisesti mutta vakavasti, «sinä et saa tanssia sillä tavalla. Rintasi ei siedä sitä. Miten sinun on lämmin. Oikeinhan hehkut!» «Sehän on minun ilmanalaani!» vastasi Saara hymyillen; «siitä minä voin mainiosti!». «Istu seuraavan tanssin aikana, minä pyydän sinua! On todellakin vaarallista noin kuumeta.» «Ensi tanssinko?
Olet onneton ja hyvin tiedät onnettoman olevasi, mutta olet liian ylpeä sitä tunnustaaksesi. Adelbert rakas, nöyrry jo, avaa ystävällesi sydämmesi ja varmaankin olet tunteva helpotusta. Rakastan sinua, Adelbert, rakastan sinua koko sydämmestäni, koskapa tiedän että olet jalomielinen, kunnon toveri. Luota minuun ja purkaa minulle huolesi, joita rintasi on täynnä." Adelbertin mieli oli kuohuksissa.
Ja virkkanut, viel' oli tarina tuo: kunis vankkana hoidat virkas, sinis rintasi sinulle rauhan suo, terä säilän kiiltävi kirkas. Mut maassa kun väkivalta käy ja sorto ja surma uhkaa, ei missään toivon tähteä näy, vain rikosta, saastaa ja ruhkaa, ja voimaton kun on oikeus, ei lakia kuuntele kukaan, ja mielet valtaa ahdistus on miekan mieli sen mukaan.
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, outo on äänesi, laps? Paistoi hangilla kuoleman kuudan, valkeni poski ja haps. Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, suihkaen suonesi lyö? Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, ympäri surma ja yö. Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, autio otsasi on? Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, tuomarit turmion. Minne on jäänyt sun luontosi lempee, hellyytes herttainen?
On hieno sun poskesi pinnaltaan kuin keväällä raitojen umput vaan ja purppura niillä on hurmaavin kuin ruskonen taivas on iltaisin. Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on kuin nousu on Pohjolan auringon, min pilvien juontehet varjostaa kuin katsetta kulmasi kaunistaa. Suu sulla on pienonen mansikkasuu; sen mettä jos juo, niin hullautuu, ja kaulasi luntakin valkeemp' on ja rintasi kumpu on moitteeton.
Minulle onnea uskotit, impi, Mut oli onneni unta, Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, oli onneni unta! Miksikä leikit lempeni kanssa? Miksikä uskotit toista? Miksikä ei, kuni ennen, mulle Säihkyvät silmäsi loista? Miksikä hurmasit nuoren rinnan, Kiihdytit lempeni tulta? Miksi et ynseä ollut jo ennen, Kieltänyt kihloja multa? Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! Voi, minun onneni unta!
"Elä pelkää, Annikkini," lohdutti Elämä, "kyllä rintasi vielä osaa sykkiä entistä tulisemmin." Ja Elämä näytti, että Annikin sydän osasi sykkiä. Se toi Annikin tielle miehen, jossa Annikki luuli löytäneensä kauneimpain unelmiensa sankarin. Hän se antaisi Annikille uutta nuoruutta, uutta tulta suoniin ja ennen aavistamatonta onnea.
Ympärillä vallitsevan elämän kolkko pauhu saa sinut sitte äkkiä heräämään kauniista unestasi ja sinulle jää siitä jälelle ainoastaan katkera kaiho, joka suloisella väristyksellä täyttää rintasi. Tämmöiset tunteet täyttivät, rakas lukija! näiden lehtien kirjoittajan mielen joka kerta, kun hän matkoillaan kävi maailman mainiossa Nürnbergin kaupungissa.
Oot runon tuomari ollut, et elon pienien harhain, et ole koskaan tuominnut Filippoitani liioin, et kysynyt nimen loistoa silloin, et sukujuurta, kun valittus sinä, ylpeä, kerran pöytähäs kutsuit. Runsas kuin kätes ollut on, on rintasi ollut. Tunnen sun hymyssäs Epikuroksen sekä Stoan, viisauden, joka koskaan ei ole jättänyt miestä, kun ilo jättänyt on, rakastettu ja ystävät kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät