Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Saanko minäkään mennä? kysyi Viija. Onhan se hevosille vaikeata näin syksykelillä, kun on luntakin vielä niin vähän. Vaan en minä kiellä, saat siltä mennä, myönsi Petu lopuksi. Viija ei sen enempää kysellyt, alkoi vain laittaa lähtöään, kun emäntä vielä ikään kuin kehoittaakseen sanoi, että: Onhan tuo soma välistä käydä sellaisissakin omaisissaan, vaikka mitäpä tuolla paljon lienee.
Helmikuun 13 päivän olimme samassa majatalossa; aamulla alkoi käydä ankaran kylmä pohjoistuuli, tuoden myötänsä vähän luntakin. Meidän sievä ullakkokamarimme jäähtyi varsin kylmäksi, siinä oli vaan hyvin ohukaiset lautaseinät ja muutenkin heikoilla perustuksilla, niin että tuuli voi sitä omavaltaisesti häilyttää sinne tänne.
Se oli, näettekös, kuivista lehtikervoista kyhätty; vaikka satoi luntakin, niin eihän se ollut sentään sisäpuolelta kastunut, Ehtoon pimeydessä näimme äkkiä päällikkömme kojun täysissä liekeissä palavan kauttaaltaan. Me riensimme silmänräpäyksessä katsomaan mikä ihme ja kumma nyt piti tapahtuneen. Mitä vielä, se oli valkean vaara.
Koko ympäristö oli kolkkoa, raivaamatonta ja kammottavaa katsella. Ei missään muuta kuin paljaita kallioita, orjantappuroita ja läpipääsemätöntä pensaikkoa, ainoastaan siellä täällä yksityisiä kuusia ja petäjiä. Aamuilma henki purevan kylmänä, ja vihdoin alkoi rankasti sataa vettä ja luntakin. Genoveeva värisi vilusta ja hänen pikku lapsensa alkoi ääneen itkeä vilusta ja nälästä.
Raskaalta tuntui Minetten sydämmessä, kun hän silmäili ympärilleen. Huone oli nähtävästi jaettu kahteen osaan; katto oli samalla lakena. Kylmä tuuli puhalsi raoista sisään, muutamin paikoin näkyi luntakin, jota oli satanut kaiken iltapäivää. Huoneessa oli uuni ja vuode. Seinät olivat laudoista ja niitten välykset tukitut liistoilla. Pöydällä näkyi muutamia tyhjiä astioita.
Hän kuuli takaa-ajajien pysähtyvän lähelle häntä pitämään neuvottelua. Ottaisivatkohan he tutkiaksensa sohjaista luntakin? Silloin hän olisi auttamattomasti hukassa. Neuvottelun päätettyä hajoutui joukko. Toinen puoli meni suoraan itää kohden, loput lähtivät joelta päin etsimään karkuria.
Kyllä se tämä meidän Matti ottaa luntakin henkeensä eikä vain ilmaa. Monta monituista kertaa päivässä tulee ulkoa ihan yltäpäältä lumessa, silmänreikiä vain vähän näkyy. Kun entinen pirtissä vähän sulaa, niin sittenhän se uusi lumi paremmin tarttuu makkarana pyöriessä nietosten harjoilta alasmäkeen.
Mielonen ja Makkonen rupesiwat taasenkin kokoilemaan maatawaroita, wiedäksensä niitä kaupunkiin kaupaksi, kuten ennenkin. Kun he oliwat kalua kuormiksi asti saaneet, lähtiwät he matkalle, sillä luntakin oli jo rekikeliksi asti. "Saapa nähdä, onko mummo entisellä paikallaan kauppatawarainsa kanssa", sanoi Makkonen, kun he oliwat jo lähellä kaupunkia. "Luultawasti.
On hieno sun poskesi pinnaltaan Kuin keväällä raitojen umput vaan Ja purppura niillä on hurmaavin Kuin ruskonen taivas on iltaisin. Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on Kuin nousu on Pohjolan auringon Min pilvien juontehet varjostaa Kuin katsetta kulmasi kaunistaa. Suu sulla on pienonen mansikkasuu; Sen mettä jos juo, niin hullautuu, Ja kaulasi luntakin valkeemp' on Ja rintasi kumpu on moitteeton.
Kölniin oli vielä rautatietä ajettava ja sieltä vasta oli varsinainen pyörämatka aloitettava. Tanskassa olivat tiet märät ja luntakin satoi. Vihmoi sitä vielä Hampurissa, ja kun meidän Kölnissä vihdoin oli satulaan hypättävä, niin sielläkin tipahteli taivaalta valkoisia, kotoisia hiuteita. Mutta se suli kohta ja teki ilman vain viileäksi ajaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät