Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Jo pienoisista saakka meille kannoit, kuin äiti lapsillensa kaikki annoit, ja tyhjiks usein rintas imetit, ja usein kärsit nälkää saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi, ja usein vilussa sä värjähdit. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta, mi jäät ja lumet poluiltasi luo, ja työmme harras poistaa nälkäs sulta ja elon sulle huolettoman tuo.
Voi, jos tuskaa toivotonta On rintas tuntenut ja sentään petät Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla! En petä, jos et sinä vaan mua petä. Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa, Sä rohkenetko kaikki hyljätä, Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit. Sä kysyt, rohkenenko.
Mutt' ei hetki *aatteen* säädelmissä Nouse niin kuin *tunteen* temppelissä; Tunne yksin korjaa sekunnissa Kylvöt vuosituhanten. Riemuitkos! oi, suontes tyrskiessä Taivaan laina kukkii keväimessä, Kun sun nuoren rintas pyhyydessä Tunne terve hehkuu vaan. Vaan ne hiipuu, sammuu vähitellen Hetket, riemun suojat sydämellen; Vanhenet; oi, kevääs antimellen, Nuorukainen, arvo suo!
Ma silmieni iskun teroitan Ja sydämmesi pohjaan katseen työnnän, Vaan jota enemmän sua tarkastan, Sit' enemmän sun salaisuutes myönnän. Kyll' ilmankaikkisuutta tutkin ma Ja puhun maailmalaisjärjen kieltä, Vaan rintas tunnelmihin tunkea Ei orjallas oo lahjaa, voimaa, mieltä.
Oi terve, suuri luonto taas, sa tuhat-ilmeinen! Ma lasken äidin-valkamaas, ma vaivun vienoon huokunaas, ma tunnen rintas aallot, sa tuhat-rintainen. Ma kauvan poissa ollut oon, oi, äiti armahain, ma jouduin tuulten taisteloon, ma eksyin elon ahdinkoon ja kääpiöiden maahan kuin Gulliver ma sain.
TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua? ESKO. Sama valta kuin minullaki. TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla. ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni maksan. TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
Aikaa uutta te laulelkaa, Niin voin mennehen unhottaa, Elon tuskineen leikkineen Ja mun lempeni pettyneen! Koski, mulle häävirttä soi! Armaat lähteet ja aallot, oi! Laulakaatte jäähyväiset Pettäjälleni ainaiset! Toisen sulhon ma valikoin, Johon aina ma luottaa voin, Jok' ei, suven suudeltuaan, Karkaa syksyllä matkojaan. Tullos, kuolo! sydämmein suo Uinahtaa sinun rintas luo!
Oi, kuinka olet, ilta, Pysyvä muistossain! Ja tuntehia vielä Herätät rinnassain! Illakko. Laula, kun sua surut painaa, Ja kun rintas kaihoaa! Laulu sulle riemun lainaa, Laulu surusi huojentaa. Laula, kun sa viel' oot nuori Ja syömmes sykkii hellä! Laulaos vielä syksylläsi Kulta-aikaa keväimellä. Illakko. Mä olen vasta alkanut Mun vaellukseni. Vähäisen onpi kohonnut Aurinko eloni.
Rikki on rintas, hurmeesi huppeloi! Sain ma itsekin surman iskun, kuoleman kellot jo soi. Kaikkiko kadotan lapseni armaat, taasko on taistohon ties? Lähtevi rauhaan Tuonen rannan poikasi murhamies. Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, myös pyhän syntymämaan? Kohisevat korvaani Manalan kosket, siellä ma saan isänmaan.
Lien jumal'! oi kuin valkenee! Kas, sulo-piirroksessa tässä Hymyilee luonto ilmi-elämässä. Nyt uskon, mitä viisas sanelee: "Ei henki-mailm' oo katkoksissa; Sä siltä suljet sielus vaan. Laps', aamuruskon sätehissä Käy maisen rintas valantaan!" Kuink' osat sujuu liitossaan. Kaikk' elää, rippuu toisistaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät