Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vartioi siinä luolan suuta, kierrä yhä pesän tienoilla kuulostelemassa, onko vihollista väijymässä, ja jos risahduksenkaan kuulet, riennä oman henkesi uhalla ilmoittamaan.
Niin vaikk' Oulun vanha linna vaipui, Lapsimuistelmas Vaikka synkkiin raunioihin haipui Syntyseuduiltas; Oishan hauskaa kotikuusta kuulla, Muistaa entisen Pirtin laulajaa, mi viiripuulla Istui laulellen. Tuuli Auran opistossa tuiskii; Tullos sinnekin! Raunioista rakkaat muistot kuiskii Sulle sieltäkin. Riennä maahan, jonka helma sulkee Sun ah! halullaan!
Verkkaisin askelin astui Alheidi kaivoa kohden. Sielläpä seisoikin jo muukalainen, tuo kookas ja ihana, säihkysilmäinen. "Alheidi, ihanin, armahin aurinko! Missä olisi maailmassa ketään, jonka kauneutta sinun rinnallasi voisi edes tähteenkään verrata!" "Etkö tiedä, muukalainen, että Ben Hamounin orjat surmaisivat sinut, jos sinut täältä löytäisivät? Riennä pois!
Tahdotko kanssani kärsiä, kuolla? Tahdotko luulla ett' Tuonessa tuolla Autuus lie? Tahdotko luulla ett' Tuonelan tiellä Lempemme kuolematonna on vielä, Viel' että sielläkin muiskuja jaat? Tahdotko riemuita kanssani, kulta? Kirvoita helmas, riennä jo! multa Suutelon saat! Ol' eloni outo kantaa, Pois rauha ol' itsestäin; Näin silmäten taivaan rantaa Siell' auringon laskevan näin.
Minä tahdon rientää. Hyvästi, mun lemmittyni! MARGARETA. Hyvästi mun sankarsulhasein! ANIAN. Kyyneleissä myhäilet sä taivaallinen! MARGARETA. Valkeuden ja pimeyden häiriössä vaikyn. Oi viivy vielä, Anian! ANIAN. Minua huutaa isäinmaa. MARGARETA. Riennä, riennä! ANIAN. Hyvästi sä armas! MARGARETA. Viivy hetki vielä, sinä kaunoinen, jota sydämmeni tahtoo poistaa kauvas ja taasen takasin temmata.
ROMEO. En! jos ei raskaan mielen huokaukset Mua usman lailla urkkijoilla suojaa. LORENZO. Haa! Kuule tuota! Kuka siellä! Nouse! Kiinn' ottavat sun. Tulen. Nouse, riennä Työhuoneeseeni! Pian! Herran tähden. Tuot' ykspäisyyttä! Tulen, tulen. Mik' asia? Mist' ollaan? IMETT
Mutta sydämessä löytyy haavoja, joita aika ei voi parantaa, jotka aina ovat haavoja, vaikka paranemaan päin. Tätä laatua ovat semmenkin ne, jotka aika itse on syönyt. Ne menevät tosin umpeen, mutta ellei riennä auttamaan se ainoa auttaja, joka auttaa voi, on varsinainen apu hukassa; haavan pohja on aina verinen, auki. Annan sydämessä tiedämme semmoisen paranemattoman haavan olevan.
Jäätyyhän järven pinta, Katoohan kukkain kuu, Käy kylmäks luonnon rinta, Mykistyy linnun suu; Vaan rint' ei jäähdy multa, En rauhaa saane ma: Oi riennä, tyttö kulta, Tää tuskain luovuta!
Purje höltyy, tuulen-henk' on kuolla, Soutaen käy matka verkalleen, Ja niin kaukaa järven tuolla puolla Armaan niemi siintää töllineen. Pääsky, virkku siiveltäs, nyt riennä Lohdutellen luokse armahan! Istu olalleen ja murhe liennä, Hiljaa kuiskien sen korvahan: Tyttö, jos sua kultas kaipuu kalvoo, Kuule, näin sua hellä tervehtii: Huomenelta, jos vaan tuuli valvoo, Purrellaan hän luokses kuljeksii.
*Kuningatar*. Linnuks, linnuks toivomme! *Sysis*. Linnuks hänet tehkäämme! Roba flax! Cara mia dora kax! Unde, via, ia, ia, Liru montra bumberax! Are, vare, vare, vare. Vare flix! Vare kuix! Pix, pix, pix, pix! Lintunen, Sininen! Riennä, lennä vaan Avarahan maailmaan! Lintunen, Sininen! Paremp' ois, Ett' et osuis milloinkaan Kotihisi konsanaan! Lennä pois! Kolmas näytös.
Päivän Sana
Muut Etsivät