Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Paljon muuta lausui impi Vaan en muista sanojaan, Oi! en muista niit' en kuullut Kuulin kiurun laulavan! Laulelonsa lentimillä Nousin maasta vaivojen, Kunnes huomaan neitosien Viereltäni kadonneen! Nyt mä lausun kaihomielin: "Poiss' on neiti Pohjolan, Poiss' on raikas luonnon tyttö, Poissa luoja unelman!" Suntiopojan muistikirjaan.
Saat röykkeä sä rangaistuksesi; Poiss' armo, sääli nyt on. Hyvästi! Nyt aukealle astukaamme, josta Hyvästi voimme nähdä toiseen rantaan. He, taivaan nimess', eivät rohkene Noin väkivaltaa tehdä vangituille. Seitsemäs kohtaus.
'Kas kun pommi äijän karsi: poiss' on toinen käsivarsi, rintahankin sattui siru! Munter vaan: 'Se halkes, piru. Näin hän kuoli, näin hän eli, miesnä loppuun alust' asti, sanoissaan hän vitkasteli, vaaroiss' suori nopsahasti. Teki työnsä kerskaamatta, puutteet kesti nurkumatta, kärsi vaivaa, rasitusta, yhtä vaan ei, valitusta.
Villin ruusun ja valmun ja orvokin keskellä kasvaa outoja kukkia maa, outoja tuoksuja tuo ilmojen rannoilta tuulet ja pilvet kullassa loistaa, niinkuin nyt, kuin nyt, mutta en niitä ma nää, Niin tulet kerran taas, Kevät, valkein aamuin ja illoin, mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan. Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
En soimaa, että häntä rakastitte; Teill' oli syytä. CYMBELINE. Vihkivettä olkoon Tää kyyneltulva sulle! Imogen, Sun äitis kuollut on. IMOGEN. Se minuun koskee. CYMBELINE. Oi! Häijy oli hän, ja hänen syynsä Tää outo yhdyntä. Mut poiss' on Cloten, Ei kukaan tiedä, missä. PISANIO. Pelotta Nyt toden sanon, herra.
Kuin monta makupalaa nytkin orjat Ja norkot ahmi! Ket' ei omaa Timon? Kenen ei sydän, miekka, pää ja kulta Timonin omaa ole, Timonin, Kuninkaallisen, suuren Timonin? Kun poiss' on kulta, joka kehut osti, Niin vait on suukin, joka kehut lauloi; Kun pidot päättyy, ystävätkin häätyy; Vain talvipäivä, niin ne sääsket turtuu.
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
Oli taivoni ainian kirkasna, Ja unt' oli, rauhoa, illoin. Nyt kehtona venhoni häilyvä on Nyt lauluna tuulten on soitto. Sees harvoin silmä on auringon Ja poiss' uni silmistä illoin on. Sadat kerrathan viel' olin valveillain, Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, Kun taivahan rannalta pilkoitti Jo alkavan aamun koitto. Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli.
Hän itki silmin kuusin, veet ja vaahto verinen tippui kolmen leuan alta. Hän joka suunsa hampain syntist' yhtä kuin loukuin louskutti, niin että tuskaa hän tuottaa kolmelle yht'aikaa saattoi. Mut etummaista pahemmin kuin hampain hän kynsin raastoi, niin ett' usein iho poiss' oli aivan päältä selkärangan.
Hän lehdost' esiin tunkee ja siivet ojentaa mut ah, poiss' on niiden nostokyky, tuskin maasta nousta voi hän, saada jonkun halvan saaliin. Surullisna asettuu hän kivikolle puron ääreen, katsoo tammipuuhun ylös ja taivaan lakeen ja kyynel silmähänsä kiertyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät