Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ei, poiss' on kaikki! Yksi jääpi vain: on luonto meille suonut kyyneleet ja tuskanhuudon, kun jo menehtyy mies lopulta. Ja mulle yli kaiken se tuskaan soinnut, sanat antoi, hädän syvintä valtaa valittaakseni: ja ihmissuun kun vaiva sulkee, Luoja soi mulle lahjan laulaa, kuinka kärsin. TASSO. Oi jalo mies! Sä olet luja, vakaa, ja minä aalto vain, jot' ajaa myrsky.
Siis nauran ma narrikuvallein ja vuoret nauravat naurullein: on sellaista ollut työskin! On niinkuin unessa harhaillut ja polkuja kääpiön polkenut ma öisin vierailla mailla; en itse se ollut, oli henkeni poiss', ja on kuin toinen se ollut ois, maan orja ja silmiä vailla. Lie silmäni saatana sokaissut, hän haahmossa mun lie kulkenut mun sieluni ollut ei siellä.
Taivaassa lohtu on, me päällä maan. Miss' on vain tuskaa, huolta, kärsimistä. Miehenne kauas pelastajaks läksi, Sill' aikaa toiset kodin tuhoo hältä: Ja minä pantu maata auttamaan, Jok' olen heikko tueks itselleni. Nyt seuraa juomingeita huono vointi; Nyt tutaan liehakoivat ystävät. PALVELIJA. Poiss' oli, herra, poikanne, kun saavuin. YORK. Vai poissa! Hyvä! Käyköön kuinka käy!
Et nyt etsimääsi kohtaa, poiss' on kuulu kuninkaamme, neuvosherrat yksin johtaa Ruotsin sekä meidän maamme.» Vastaa Sipo vakain mielin: »Tiedän, kuningas on poissa, vaan en silti mielinkielin heilu herrain porstuoissa. Luokse Kaarle kuninkaani pyydän, vaadin pääsyn vapaan, vuoksi armaan synnyinmaani; hänet kyllä etsin, tapaan.»
On niinkuin taistoa tulten julmaa Tai valomerten tää myrsky ois, Kun liekin leiskuvin pohja huimaa, Ja päiv' on kirkas ja yö on poiss'. Kuin Noan aikoina taivahalle Sai Luoja kaarensa korkean, Ett'ei hän vast'edes vetten alle Hukuta kansoja kuolemaan, Niin meill' on merkkinä pohjan puolla, Kun valot yölliset välkkyää, Tääll' ett'ei aiota yöhön kuolla, Ett' tahto Luojan ei ole tää. H
Hän itki silmin kuusin, veet ja vaahto verinen tippui kolmen leuan alta. Hän joka suunsa hampain syntist' yhtä kuin loukuin louskutti, niin että tuskaa hän tuottaa kolmelle yht'aikaa saattoi. Mut etummaista pahemmin kuin hampain hän kynsin raastoi, niin ett' usein iho poiss' oli aivan päältä selkärangan.
Sillä kun luotasi poiss' olen, on mulle elämän kiivain, meluisin liike vain harso, jonka läpi sun olentos edelleen, niinkuin pilvissä, näen: välkkyen vastaani lempeänä, uskollisna, niinkuin revontulten vaihtuvain valojen halki ikuiset tähdet loistaa. Jalo olkoon ihminen, avulias ja hyvä, sillä se yksin erottaa hänet kaikista olennoista, joita me tunnemme.
Poiss' olet, entinen itseni, poiss' olet, toiset on tieni, mutta mun sielussain viel' osa itseäs on, viel' usein varjoni lankee yhteen varjosi kanssa, viel' usein vierellä oot, kussa ma kulkenenkin. Entinen itseni, olkoon aina sun tiesi mun tieni! Niin liki luontoa kuin ihminen kulkea voi, niin liki maata ja kukkia, lintuja, tähtien sarjaa kuin sinä kulkenut oot, kulkea tahdon ma myös.
Siihen, missä se seisahtuupi, teen minä sinulle majan.» Silloin Anja silmät sulki, Anja ange-vöinen, tuntui kuin hän ollut ois vaan lapsi yksi-öinen. Poiss' oli tunteet tuskapäät ja sydän, mi pahaksi paatui. Samalla hepo henkäsikin ja kuolleena maahan kaatui. Päivä kohosi korkealle, paistoi suuriin mehtiin. Alle kuusen kukkalatvan havumaja tehtiin.
MARGAREETA (polvillaan). Ken jätti mun pyövelin haltuhun Ja soi sun tänne päästä? Jo puol'-yön aikana noudat mun. Oi armoa! henkeni säästä! Huomennakin kyll' aikaa on! (Nousee ylös). Niin nuor' oon vielä, turvaton, Ja sentään saa mun surma. Olin kauniskin siit' ehti mulle turma. Läsn' ystäväin oli poiss' on nyt, Hajan on mun kukkas-seppelyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät